kukkuluuruu.

Pari viikkoa on ihan mennä hurahtanut niin, etten ole edes kerennyt huomata. (eli ei ole ollut aikaa istua koneella ihan vain istumisen takia ;)
Nyt huomaan laskevani päiviä elementtien tuloon hieman kauhun sekaisin tuntein.
Tämä siis tarkoittaa sitä, että huomenna on jo huhtikuun ensimmäinen päivä, ja tämä on viimeinen viikko ennen varsinaista rakentamisen aloitusta. Oikeastaan odotan innolla taas sitä, että päivät menee vauhdilla ja yöt tuntuu lyhyille.. sitä on tehty ennenkin, töistä ja koulusta tultua menty ja oltu pölyn seassa yöhön asti. Nukuttu ja taas sitä on menty.
Nyt ei tarvitsekaan lähteä autolla minnekään, kipaisee vain metsän läpi polkua pitkin niin pääsee keskelle rakennustouhua. Tulevaa on odotettu jo pitkään, talotehtaalle soittelin jokunen päivä sitten ja siellä ihmeteltiin miten olette jo vuosi sitten paketin tilanneet. Juu, niinhän me tehtiin, tosin ei sieltä ole kun 10kk jos ihan tarkkoja ollaan, mutta pitkä aika se on sekin. Ja nopeasti se on mennyt.
Aika jännää on. En tiedä miten maltan istua koulussa ensi maanantaina, kun jo nyt mietin kovasti kuinka se rekka mahtuu pihaan tulemaan.
Hohhoh. Pää on siis täynnä nyt monenlaisia ajatuksia. Täytynee alkaa kirjoittamaan nyt muistilappuja. Ensimmäiseen on kirjoitettava että "Soita talotehtaalle kattotuoleista". Toivotaan ettei minun tarvitse soittaa. (en tiedä miksi niistä pitää soittaa).

Mutta - loppuun kevennykseksi eräänlainen teoria pienistä pojista:
"Jos olisin kasvanut isin mahassa osaisin ajaa teidänkin autoa"
Eli isien vatsassa kasvaisi valmiita miehiä. Äitien vatsoista syntyy niitä ihania pieniä poikia ja tyttöjä joiden on opeteltava ensin ajamaan leikki autoilla, joissa ei edes ole renkaita välttämättä.

valintoja

Tajusin tässä päivänä eräänä miten paljon sitä joutuukaan elämässään valitsemaan. Aamusta iltaan asti, ja vielä parhaimpina öinä unissaankin tekee valintoja. (yksi yö valikoin paikallisen sekatavarakaupan hyllyltä vauvaa itselleni. siitä sitten voi unifilosofi tehdä päätelmänsä. itse koen, että päivän jutut tulee yöllä mieleen, vaikken nyt suoranaisesti ole neuvolassa tavannut perhettä joka olisi lapsensa kaupasta ostanut, mutta sinne päin.)

Kävimme viikolla tarkentamassa hieman keittiösuunnitelmaamme. Pelkkä keittiön suunnittelu on yhtä valitsemista. Haluanko peruslaatikostot vaiko kalliimmat hidastetut laatikostot, minkälaisen liesikuvun haluan ja otanko valitsemani kuvun alu-lookilla vaiko rosterisena. Ai jai. Pahoja juttuja. Tekniset valinnat annoin suosiolla miehen tehtäväksi, jotta sitten minun valinta olisi edes vähän helpompi. Onneksi ei tarvitse ihan yksin suunnitella, minun kalusteet olisi muuten nähtävästi melko epäkäytännölliset, jostakin syystä en aina muista ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Esimerkkinä wc:n allas. Olisin ottanut korkeareunaisen mallin, mutta kuultuani järjen ääntä tulin aivan toisiin aatoksiin.

Sopivalla jännityksellä odotan rakennukseen seuraavaksi liittyviä valintoja, ja koetan niitä ennakoida jo hyvissä ajoin. Sillä mikään ei ole niin kamalaa kuin olla herkkukahvilan tiskillä valitsemassa kahvileipää ja jono takanasi kasvaa ja kassatäti hymyilee ystävällisesti odottaen että osaisit valita minkä herkun otat! Huh, siinä tekee paineen alaisena helposti todella virheellisiä valintoja. Ehkä unohdat että olet laktoosivaivainen ja otat kaikista kermaisimman unelman, joka ei tietenkään ole laktoositon. Niin. Sen vuoksi olen antanut itselleni luvan tilata sisustuslehden, jotta voin ennakoida vaikkapa pesuhuoneen kaakelien valitsemistilannetta suunnittelemalla etukäteen minkälaiset haluan!

Nämä valinnat eivät onneksi ole jokapäiväisiä valintoja. Tähän asti remontoimissamme kohteissa olen mennyt melkolailla sillä kuuluisalla mutu-tuntumalla, enkä onneksi ole joutunut pahemmin valintojani katumaan. Nyt riskinä on se, että mietin liikaa ja alan empiä ja valitsen kuitenkin väärin. (ihan niinkuin siellä kahvilan jonossa) Toisaalta mielestäni omakotitalon rakennusta on ihan hyvä hieman suunnitellakin ja miettiä. Saa nähdä mistä meillä puhutaan reilun vuoden päästä kun nämä valinnat on tehty. (no tietysti pihan laitosta, mutta entä sitten kun kaikki nämä jutut on ohi.)

Onneksi meillä puhutaan muustakin kuin rakentamisesta, ei eletä pelkälle talolle, vaikka se nyt hieman välillä siltä tuntuu.. Mutta elämä on nyt tätä ja tästä vaiheesta otetaan kaikki irti. Jaksaa kun tietää että tämä on vain yksi vaihe elämästä :)

Jep, mutta loppukevennys on kaikkea muuta kuin rakentamista.

Aika hohdokasta. Tämä siis viime viikonlopulta.

pika kuulumiset

Hei.
Meillä on uusi pahaa ääntä pitävä kone, se ostettiin tänään.
Suvussa on uusi pieni poika, mennään katsomaan häntä ihan pian.
Käytiin viikonloppuna äkkilähtölomalla, ja sehän se vasta olikin kivaa.
Harjoittelen lastenneuvolassa ja sekin on varsin mukavaa.
Mulla on hienot kukkatyökengät, aamu alkaa paremmin kun ne laittaa jalkaan.
Söin tänään roskaruokaa, eikä se ollut edes minun idea.
Nyt minua väsyttää ja aivot louskuttaa jo tyhjää.

Hyvää yötä.

luomisen tuska

voi tätä tuskaa.
tietää mitä pitäisi saada suollettua ulos, mutta se ei vaan tule.
tuossa se tuntuu, kurkun päässä,
tai oikeastaan se on tuolla rystysissä, saapumassa sormenpäihin,
valmiina naputtelemaan kaiken hienossa muodossa paperille.
ja minä vain istun ja odotan että se valuu sormen päihin.
roikuttelen sormia alaspäin ja katselen pihalle.
istun ja odotan.
välillä hairahdan kaapille, jossa johtohässäkkä alkaa puhutella minua.
"meidät pitäisi selvitellä, tiedäthän sen."
mutta olen vahva ja jätän johdot pimeään odottamaan.
nyt likaiset lautasetkin alkavat puhua minulle.
käännän radiota hieman kovemmalle ja vaivun keskittyneenä ajatuksiini.
sieltä se vielä syntyy, 15 opintopisteen työmme.
sainhan jo muutaman rivin aikaiseksi ja löysin jälleen uuden tutkimuksen.
tunnelin päässä näkyy valoa!
nimittäin illalla haen lisää karkkia.
namit ovat hyvän opinnäytetyön pääraaka-aine.

voihan valot

Vaikka meidän rakennuksella ei nyt tapahdu päälle päin mitään, sitä rakennusta on mietitty tässä päät puhki, ja soiteltu ja suunniteltu. Putkimies kävi jo tässä iltana eräänä yhdeksän aikaan palaveria pitämässä, ja siltä osin asiat ovat lähteneet rullaamaan.
Sähkömiehelle pitäisi jollain aikaa soitella myös, mutta ennen sitä pitäisi tehdä VALAISTUSSUUNNITELMA. Ja minä sain valtuutuksen tehdä sen. Olen huomannut, että siinä on aika monta juttua mitkä pitäisi ottaa huomioon. Eniten päänvaivaa aiheuttaa tuvan valaistus. Muilta osin se on aika helppo juttu. Katto tuvassa tulee melko korkealle, joten sinne ei ihan mitä vain kehtaa laittaa, siis ainakaan semmoisia lamppuja mitkä on vaihdettava heti kohta. Joten se valaistus on mietintämyssyssä vielä. Pitäisi ne lamppujen paikat olla tiedossa kun aletaan sähkösuunnitelmaa tekemään. www.rakentaja.fi on ollut ahkerassa käytössä, sieltä löytyy vaikka sun mitä, näköjään jotakin myös valaistuksesta.
Me on myös poltettu jo ainakin 4 kokkoa, niinkun ennakkoon juhannusta ajatellen. Voi olla ettei juhannuksena metsäpalovaaran takia saa polttaa kokkoa, joten on nautittu kokoista jo nyt pakkassäässä. Ja samalla savustettu naapureita :) Pitäisi nimittäin saada kaiveltua putkea keväällä tuonne maahan, niin puita on siis kaadettu sen putken tieltä pois. Ja sitten ne oksat on poltettu.
Jotta jos on sisä-/paperihommia niin on ulkohommia riittänyt myös. Seuraavaksi ohjelmassa on kai myös tienauraajan kutsuminen, että sulaa nopeammin tie raksalle. Kuukauden päästä on rekan tulo jo melko lähellä, joten nyt on tehtävä tätä aivotyötä kun on vielä aikaa...
Tosin ensiviikolta olen varannut ainakin 3 aamupäivää opparin tekoon. Se oppari on ollut lomalla pidempään kun sen piti olla. Mutta nyt olen sitä kaivellut jo vähän kaapin pohjalta ja kova tarkoitus on nyt saada se hyvälle mallille ennen sen kuuluisan rekan saapumista.
Mutta. Ulkoilun jälkeen ramaisee. Tänään nautin nimittäin eka lomani viimeisestä päivästä rinteessä. Se seuraava loma meneekin siis opparin kimpussa. Ja tässä välissä käyn tienaamassa hieman. Jotta tällaista tänne meidän rauhaan.