paljastuksia

1. terkkari syö ranskalaisia.
voiko hän siis olla sinut itsensä kanssa? onneksi voi, vaikka toisinaan kaupan kassalla tunnen jonkun tuijottavan ostoksiani. mutta onneksi terkkari osaa syödä tervellisesti VAIKKA ne ostokset näyttävät toisinaan TOSI epätervellisille :)
tulin pitkästä aikaa tyhjään kotiin töistä. tai oikeastaan jo toisena iltana peräkkäin. ja tuskailin jälleen ruokapolitiikan kanssa (=mitä tänään syötäisiin?) yksin tuskailu on aika tylsää. ei ole ketään keneltä kysyä "mitä syötäs" parhaimmillaanhan ruoka odottaa jo valmiina kun kotiin saavun, joten ei edes tarvitse kysyä, istut vaan pöytään. mutta onneksi miehen työnantaja tietää, että vaimonkin on hyvä joskus tehdä ajatustyötä siellä kotonakin - ja silloin tällöin muistaa miestä iltavuorolla.
no niin. olin siis nälkäisenä jääkaapilla ja postikin piti oikeastaan hakea. niinpä siis nälkäisenä suuntasin vielä postille. (VIRHE) siellä tuli isompi nälkä ja ratkaisuna oli ne ranskalaiset ja lihapullat. ensikerralla teen ruoan ensin ja sitten postille. jaksan vaikka pestä sitä salaattia lisäksi :D
2. olen aika laiska.
onneksi en sentään aina. töissä esimerkiksi en haukottele juuri koskaan. (ihankun se haukottelu kertoisi laiskuudesta jotakin)
3. oikeasti minua ei edes harmita ne ranskalaiset. ne oli hyviä. ehkä näin jälkikäteen hukkasin aika paljon kallista sähköä siinä kun muutaman perunasuikaleen paistoin sopivan kuivakaksi. mutta tehty mikä tehty.
nyt sitten voi alkaa miettiä, jos jaksaisi tehdä huomiseksi ruokaa. ja välttäisi näin saman tuskailun huomenna.

aika ruokakeskeistä siis. mutta ei oteta vakavasti. nyt menen pesemään jälkiruoaksi pätkän kurkkua ja aion keittää vahvat kahvit ja lämmittää raparperipaistosta kaveriksi kahville.

seuraava luku voisikin olla sitten aiheesta miten nämä kaikki tulevat toimeen keskenään vatsassani. (ranskalaiset-lihapullat-vahva kahvi ja raparperipaistos- niin ja se kurkun pätkä :)

jotta tämmöistä.

kesä!

Täällä se on, kesä. Ihana aurinko on saanut puut vihoittamaan ja raparperin, tulppaanit ja krookukset työntämään päänsä mullasta.
Tähän aikaan vuodesta tekemistä on niin, että vaikeus on päättää mistä aloittaa. Eilen sain multasäkin tuparilahjan kylkiäisenä, ja illan vaihtuessa yöhön sitten nautiskelin lämpimästä kesäyöstä vaihtaen ensimmäisiä kesäkukkiani parempiin ruukkuihin. Ah.
Sormet ihan syyhyää... ja kynnen aluset on mustat - kuten allergioita ehkäisevällä terkkarilla kuuluukin olla :D (pesen minä kädet ennenkuin töihin menen ;)
Ja jos sade sää sattuu niin kaappien järjestelty tempaisee mukaansa ihan huomaamattaan... 2 vuotta sitten pakatuista laatikoista löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Ennenkaikkea VALOKUVIA. Ihania valokuvia, joihin liittyy muistoja jos jonkinlaisia. Täytyy ottaakin kamera taas ahkerammin käyttöön... ja muistaa sitten teettää niitä kuvia ihan paperikuviksi - tai suoraan kirjoiksi... ei ne koneella ole ollenkaan niin kivoja.
Mutta, täällä on uutta tupaa testattu enemmän ja vähemmän suunnitelmallisesti. Isot ja pienet pojat kävi eilen, 4-vuotias arvosteli melko selvä sanaisesti huonejärjestelyämme - lähinnä lelujen sijoituspaikkaa. Olivat kuulemma väärässä huoneessa. Juuri se toinen huone on se LEIKKIHUONE. 3-vuotias ampui leikkipistoolilla nuolia vessan oveen. Asia selvisi kun ihmettelin mitä hän on kiskovinaan ovesta pois = "nuolia, ei tullu täti ito leikä" -no hyvä, minähän kielsinkin tekemästä isoa reikää siihen oveen.
Aika inania.
Nyt ei onneksi kuulu epäilyttäviä kolahduksia tai risahduksia. Isossa talossa ne kuulostaa paljon isommille kuin pikku mokissa. (suom.huom.yksin kotona uudessa talossa illan hämärtyessä osa 1)
No niin. Tällaista siis tänne, inanaa.

pitkä matka...

...vessaan, pitkä matka keittiöön, tännehän voi ihan vaikka eksyä!
Me on siis muutettu :) oikeastaan jo jokunen aika sitten, mutta koska nyt välimatkojen kulkemiseen kuluu aikaa (niinku makuuhuoneesta aamukahville ;), niin enhän minä saa edes illan aikana konetta aukastua, saati että selviäisin tänne asti päivittämään kuulumisia.
(todellisuudessa kun nyt asutaan tässä, tulee tehtyä yhtä sun toista mielenkiintoista ja illat hurahtaa ohi vauhdilla)
mutta, kevät on alkanut hyvin, juhlavissa merkeissä, ja juhlia riittää :) onneksi ovat ihania juhlia!

kesä on ihan kohta täällä, ja töissä ainakin syksykin on puheissa koko ajan, minä en sinne asti osaa ajatella, se tulee kun on tullakseen ja aika näyttää mitä sitä sitten.

juuri nyt on hyvä näin ja tästä hetkestä nautitaan.

oma koti kullan kallis - sisältä valmis :)

silta.

Ajatukset ovat jo seuraavassa projektissa nimeltä piha.
Päästin mielikuvituksen valloilleen ja jotakin tällaista olen nyt mielessäni haaveillut :) Näin keväisin se pääsisi oikeuksiinsa, mutta kuivana kesänä olisi ehkä hieman hassu...
Olen väläytellyt myös puheissa jotakin tämän typpistä, jollekin tontin nurkalle.
Aika näyttää mitkä toteutuu ja mitkä ei :)

Mutta, se sade loppui. Taidan lähteä nuuhkimaan kevättä.

ahaa.

Koin ahaa elämyksen. Tajusin miksi aikani ei riitä oikein mihinkään vaikka minullahan pitäisi nyt olla vain sitä aikaa.
Kun minulla nyt on aikaa, niin teen myös iltatöitä - siivojaan töitä :) ne on aika mieleisiä töitä... vaikka välillä iskee toivottomuus kun siellä joku ronttasee kuraisilla saappaillaan ja saat TAAAAS pestä sen lattian. Mutta ihan kohta ovikello toimii (ellei jo toimi) ja sitten ei enää kuraisilla saappaillaan sähkömiehet sun muut rontastele. Että NIIN. Ihan aikuisten oikeasti sähkömiehet on olleet siistejä, että ei valittamista. Ainahan siitä työnteosta pientä sotkua tulee, mutta ei valittamista ole. Olen kuullut sotkuisempiakin tapauksia olleen.
Mutta niin. Loppurutistus on kova, nyt minustakin välillä tuntuu ettei siitä ihan oikeasti valmista tule, vaikka joku muu ehkä jo asuisi tuossa vaiheessa olevassa talossa! Tarkoitus olisi saada sisältä ihan viimeisen päälle valmiiksi ennenkuin muutetaan, että saa sitten oikeasti huokaista sisähommista. Ulkonahan siinä laittamista on vielä vaikka kuinka, mutta se on eri juttu se.
Ja todellisuudessahan olen muuttamisen jo aloittanut, kätevää tästä 100m päästä kantaa laatikollinen kerrallaan, sitä mukaa kun saa kaappeja puhtaaksi.
En tiedä minne aika menee, mutta kovaa kyytiä se menee. Olen miettinyt, että aikookohan se koskaan hiljentää. En tiedä tarvitseekaanko hiljentää, pääasia että hyppää itse kyytiin ja sitten sitä taas mennään!

Näitä ja oman puron solinaa odotellessa, lähtee hän tarkistamaan sen ovikellon soimisen :)
Aurinkoa ja iloa.