Eilen iltana mittasimme maata velipojan kanssa. Jouduin mittariksi, koska miehellä oli minun appiukko apuna jyräämässä Noron pesuhuoneen lattiaan uraa, ja se homma oli aika äänekästä, sekä pölyistä. Mittaushomma oli ihan mukavaa, mutta ilma oli ikävän kylmä. Veljenpojat keräsivät käpyjä ja rakensivat kuivuneista horsmista esteitä itselleen. Niin, ja ne jaksoi riemuta kun taivaalta heitti vähän räntää. Merkkasimme vähän talon nurkkakohtia maahan. Nyt voi päivitellä sitten että "nuin iso" tai "nuin pieni" -kummin sen talon koon nyt haluaa kokea.
Tänään lähden yksin hakemaan talotarjousta. Toivotaan että myyjä ei kysy vaikeita kysymyksiä. Eikä varsinkaan pyydä kirjoittamaan nimeä mihinkään paperiin, mikä sitoo sitten johonkin. Tai että se ei yritä myydä mulle kiuasta, kun minähän saatan vaikka ostaa sen...
Talonrakennusprojekti on tänäiltana joko lähempänä tai sitten kauempana. Riippuu kuinka moninumeroisia lukuja se myyjä-setä mulle näyttää :D
Torstaina on kunnassa kokous jossa päätetään suuria asioita, siellä ratkeaa meidänkin loppuelämän kohtalo ;)
Täytyy tässä varmaan alkaa soittelemaan vähän tärkeitä puheluita taas kerran. Meillä on ainakin selvä työnjako, pikkuhiljaa alan sopeutua tähän puhelinrouvan rooliini.
Lisää ensinumerossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti