Ensinnäkin, olen näköjään kirjoittaa suheltanut vaikka ja mitä, kun kerrankin hieman luin tuotoksiani, niin todentotta näkee miten sitä yrittää saada kerralla ulos kaiken mitä mielessä on... mutta, pahin moka on nyt se, että se antamani Puutalon netti-osoite näköjään viskaakin tänäpäivänä eri sivulle kun silloin kun sen laitoin! jostakin kumman syystä niille kahdelle eri sivulle on sama osoite. Mutta, tarkennuksena, että kun menee sille aiemmin antamalleni sivulle http://www.puutalo.com/idea/idea.html (nyt siinä on oikea linkki) niin sieltä joutuu sen verran vaivaa näkemään että valitsee vasemmalta sen Unelmien Arabella ja sieltä sitte se keltainen 119 neliöinen. (meille ei tuu kyllä keltaista taloa.)
Mutta, viikonloppuun... Eilen oli jälleen rakentajan vapaapäivä. Rakentajan vapaapäivänä nukutaan pitkään. (koska kaikkina muina aamuina noustaan aikaseen) Tähän asti rakentajan vapaapäivät on yleensä mennyt siihen, että on suunniteltu mitä kaikkea sitä voisi tehdä, kun rakentaja jaksaisi. Monesti on kyllä satanut vettä, tai ollut muuten vaan huonoja päiviä, ettei sitten siitä syystä ole tullut mitään kovin ihmeellistä tehtyä. Ja joku vapaa päivä on ajeltu autolla vaan edes takaisin, kun ei kertakaikkiaan muisteta kerralla hoitaa kaikkia asioita.
Eilen kuitenkin paistoi aurinko. Ja rakentajan vapaapäivänä rakentaja saa päättää mitä tehdään. (minullahan on vapaapäiviä muulloinkin, ja silloin päätän itse mitä teen :) Lähdimmepä sitten puolukkaan. Mukaan pakkasimme myös trangian ja vuoden takaisen kesän vaellukselta jääneen pussievään. Sittenpä sitä ajeltiin hiljaista metsätietä pitkin. Aurinkokin jaksoi paistaa nätisti. Pysähdyimme aina kun näytti sille, että puolukoita saattaisi löytyä. Ensimmäinen lenkki ei tuottanut tulosta, kiipesimme mäelle, ja kiersimme sitä niin kauan, että minä jo ehdotin, jos istuisin kivelle odottamaan siksi aikaa kunnes mies lopettaa kiertelyn. Mutta olimme kuulema koko ajan menossa autolle. -joten kiertelin perässä, ja lopulta pääsin minäkin kartalle ja huomasin että tosiaankin olimme menossa kohti autoa.
Löydettiin puolukoitakin. Ja syötiin trangialla tehtyä ruokaa jäkälien päällä. -Unohtui hetkeksi kaikki ihmeelliset rakeisuuskäyrät, joita ei olla saatu vieläkään, eikä siellä metsässä muistettu miettiä miten Amerikan pankkikriisit vaikuttaa meidän rakentamiseen... Eli oikein onnistunut vapaapäivä!
Ja jos näin nurinkurisesti kerron kun nyt aloitin kerran, niin lauantaikaan ei ollut ihan tavallinen lauantai, meillä kävi mukavia yllätysvieraita, ja illalla ajelimme Kuopiossa laskeutumassa vapaan viettoon. (=musiikkielämyksessä ja kälyn luona iltateellä)
Yllätysvieraista tuli mieleen, että pitäisi harrastaa enemmän yllätysvierailua, kun tässä joutaa joskus. Nimittäin silloin pääsee näkemään oikeasti miten missäkin eletään. Itse ainakin vielä yritän pyyhkiä enimmät leivänmurut pöydältä kun tiedän vieraita olevan tulossa käymään, ja vaihdan vähemmän pölyiset vaatteet päälle. -Mutta oikeastaanhan se on vähän turhaa. Tai en tiedä. Tietysti jos tietää että tulee vieraita niin on kiva että näyttää sille, että vieraita on odotettu. Jotenka, puhuin itseni pussiin, kai. Tai ainakin unohdin jo sen pääpointtini. Joten parempi siirtyä tekemään jotakin muuta...
kiitos hei :)
Mutta, viikonloppuun... Eilen oli jälleen rakentajan vapaapäivä. Rakentajan vapaapäivänä nukutaan pitkään. (koska kaikkina muina aamuina noustaan aikaseen) Tähän asti rakentajan vapaapäivät on yleensä mennyt siihen, että on suunniteltu mitä kaikkea sitä voisi tehdä, kun rakentaja jaksaisi. Monesti on kyllä satanut vettä, tai ollut muuten vaan huonoja päiviä, ettei sitten siitä syystä ole tullut mitään kovin ihmeellistä tehtyä. Ja joku vapaa päivä on ajeltu autolla vaan edes takaisin, kun ei kertakaikkiaan muisteta kerralla hoitaa kaikkia asioita.
Eilen kuitenkin paistoi aurinko. Ja rakentajan vapaapäivänä rakentaja saa päättää mitä tehdään. (minullahan on vapaapäiviä muulloinkin, ja silloin päätän itse mitä teen :) Lähdimmepä sitten puolukkaan. Mukaan pakkasimme myös trangian ja vuoden takaisen kesän vaellukselta jääneen pussievään. Sittenpä sitä ajeltiin hiljaista metsätietä pitkin. Aurinkokin jaksoi paistaa nätisti. Pysähdyimme aina kun näytti sille, että puolukoita saattaisi löytyä. Ensimmäinen lenkki ei tuottanut tulosta, kiipesimme mäelle, ja kiersimme sitä niin kauan, että minä jo ehdotin, jos istuisin kivelle odottamaan siksi aikaa kunnes mies lopettaa kiertelyn. Mutta olimme kuulema koko ajan menossa autolle. -joten kiertelin perässä, ja lopulta pääsin minäkin kartalle ja huomasin että tosiaankin olimme menossa kohti autoa.
Löydettiin puolukoitakin. Ja syötiin trangialla tehtyä ruokaa jäkälien päällä. -Unohtui hetkeksi kaikki ihmeelliset rakeisuuskäyrät, joita ei olla saatu vieläkään, eikä siellä metsässä muistettu miettiä miten Amerikan pankkikriisit vaikuttaa meidän rakentamiseen... Eli oikein onnistunut vapaapäivä!
Ja jos näin nurinkurisesti kerron kun nyt aloitin kerran, niin lauantaikaan ei ollut ihan tavallinen lauantai, meillä kävi mukavia yllätysvieraita, ja illalla ajelimme Kuopiossa laskeutumassa vapaan viettoon. (=musiikkielämyksessä ja kälyn luona iltateellä)
Yllätysvieraista tuli mieleen, että pitäisi harrastaa enemmän yllätysvierailua, kun tässä joutaa joskus. Nimittäin silloin pääsee näkemään oikeasti miten missäkin eletään. Itse ainakin vielä yritän pyyhkiä enimmät leivänmurut pöydältä kun tiedän vieraita olevan tulossa käymään, ja vaihdan vähemmän pölyiset vaatteet päälle. -Mutta oikeastaanhan se on vähän turhaa. Tai en tiedä. Tietysti jos tietää että tulee vieraita niin on kiva että näyttää sille, että vieraita on odotettu. Jotenka, puhuin itseni pussiin, kai. Tai ainakin unohdin jo sen pääpointtini. Joten parempi siirtyä tekemään jotakin muuta...
kiitos hei :)
1 kommentti:
Niinpä, yllätysvieraan osa on sangen avartava 8) Mutta kaupungissa tulee onneksi kimppakämpässä vieraan kanssa asuessa otettua huomioon ettei puuterin väriset alushousut liian usein vilku (ei sillä, en minä tiedä vilkkuuko ne ees muilla kotona ollessaan!?).
Ihana lukea täältä usein päivittyviä tekstejäsi/ kuulumisianne.
Kuuntelen tässä samalla synkkiä uutisia radiosta; kamalaa kun taas joku hämärä on koulussaan paukutellut! :O
Lähetä kommentti