angstirouva

Minulla on ollut tällä viikolla aika paha vastustus - vastustus kouluamme kohtaan. Ja minusta tuntuu että koulukin alkaa kääntyä minua vastaan. Tämä on vaan niin ärsyttävää - tosi ärsyttävää. Tee sitä tee tätä ja sitten opettaja kertoo kuinka hän nyt on niin pettynyt teihin - ja kohta totetaa että teidän vastuullahan tämä oppiminen on. -Niin, minäkin luulen olevani ammattikorkeakoulussa - jossa ei toisaalta mitään pakkoa tunneta. Mutta kaikenlaisia pakkoja on löytynyt. Arvosana lasahtaa laskea yhdellä jos olet poissa kurssilta enemmän kuin 2h. -Sehän vasta on reilua.

No, ei tuo nyt vielä mitään. Mutta kun mistään ei kerrota ei sitten yhtään mitään. Itse saat repiä kaiken tiedon jostain, tai oikeastaan kaivella- kaivella ja kaivella. Ja jos joku sinulle jotakin kertoo, niin kohta tulee toinen joka kumoaa kaiken mitä edellinen sanoi. Ja kohta kolmas sitten sotkee soppaa entisestään etkä enää todellakaan tiedä ketä kuunnella ja uskoa.

Näin. Ja sitten kun haluat ohjausta opinnäytetyöhön niin sinulle sitä auliisti luvataan mutta ohhoh hupsis, työsi unohtuukin kaikkein alimmaiseksi ja saat sitä ohjausta vasta kun pyydät sitä toistamiseen. -Ja sittenkin saat kommenttia siihen vanhempaan versioon - josta olet jo aikapäiviä sitten laittanut opettajalle myös uudemman version. -Ja ei, en MILLÄÄN kerkeä enää lukea uudempaa versiotanne.

Voi elämä että tämä on uskomatonta.

Siis ei todellakaan saa pojoja tämä oppilaitos minulta. Paitsi hyvästä ruoasta. Ja ihanista kahvileivistä. (jotka meille tarjoaa Fazer - eikä koulu.)

Mutta. Onneksi ensiviikolla ei varsinaista opetusta ole. Joten jos huomisen kestän - tai skippaan suoraan lauantaihin, ehkä taas saan ymmärrystä tätä laitosta kohtaan hieman.

Miten minusta voi tulla täydellinen terveydenhoitaja - jos kouluterveydenhuollossa keskitytään kouluterveyslähettilään toimintaan tai kouluterveyspäiviin, enkä saa juuri mitään infoa itse kouluikäisestä. Hmm. Ja sitten valitellaan että kentillä on valiteltu ettei opiskelijoilla ole teoria pohjaa kouluterveydenhuollosta. No juu, kyllähän meillä on, mutta se pohja on laatusuosituksia ja muita lakipykäliä. Jotka ei nyt ehkä ole niin ensiarvoisen tärkeitä tässä vaiheessa.

Hohhoh. Mutta nyt herkiän vuodattamasta ja riennän linja-autolle. Kerron kuulumisiani taas joskus kun olen ehkä paremmalla tuulella. Nyt siis kotiinpäin!

kiitos ja kumarrus päiväkirjalle kun taas kuuntelit minua kiltisti.