Käsittääkseni maailman parantaminen on noin karkeasti ottaen sitä, että valitetaan kurjuutta ja sitten se kurjuus häviää mielestä, tai ainakin sen on saanut jakaa jonkin kanssa ja näin on maailma taas hieman parantunut.
Mutta viimekertaisesta olen jalostanut ajatuksiani eteenpäin. Liittyen edelleen tuohon opinahjooni siis. Jotenkin se kirvoittaa ajatuksia jos jonkinlaisia - enkä käsittääkseni ole ainut.
Perjantaina oli työkokous joka laittoi minut miettimään että mitäs sitä olenkaan oppinut tuolla koulussa, mitä valmiuksia sieltä todella olen saanut ajatellen työelämää. Ensimmäinen kavahdus oli - että raskaana olevan ja lapsen ravitsemusta meillä oli yhteensä ehkä noin kuusi tuntia. Sitä ennen oli ollut sairaanhoitajaopintoihin liittyen yleinen ravitsemuskurssi jossa taidettiin hieman sivuta ehkä kahden tunnin verran lapsen ravitsemusta.
Minun mielestä tuo tuntimäärä on melkoisen vähän. Jos vaikka vertaan sosiologian opintojaksoon, joka taisi olla laajuudeltaan 1,5op, tunteja ainakin ihan riittävästi, ja siihen lisänä vielä laaja kirjallinen tehtävä sekä sen suullinen esitys. Joku taisi joskus sanoa että onko 1op yhtäkuin noin 22h.
Voi jos olisi hyviä vapaavalintaisia opintoja joilla täydentää opintojaan niinkuin itse haluaa. Täältä voi käydä katsomassa jos kiinnostaa mitä meille tarjotaan. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa mielenkiintoisen kuuloinen ravitsemusneuvontakurssi, mutta tämän jättipitkän harjoittelun ohessa on hieman hankalaa suorittaa sitä. (siihen nimittäin kuului useampia lähiopetuskokonaisuuksia)
Sitä voi sitten pohtia mistä sen 15op vapaavalintaisiin itsekukin saa haalittua kasaan. Ruotsin rakennekurssiakaan ei voi käydä montaa kertaa peräkkäin. Itselläni vapaavalintaiset alkavat olla kasassa, kesätöistä sai mukavan pompsin pisteitä kasaan, kun väsäsi tavoitteet ja loppuraportin työsopimuksen liitteeksi.
Täytynee tähän väliin sanoa että olen kyllä kuullut kokemuksia muistakin amk:ista ja jokaisessa tuntuu olevan ne omat heikot lenkit. Meillä kuitenkin on mukavan verran käytäntöä jossa pääsee sitten oppimaan niitä juttuja mitä ei teoriassa ole tullut. Ja itselleni se käytäntö kyllä opettaa kaikista parhaiten.
Sitten on näitä tapauksia että käytännössäkään ei mene ihan putkeen. Sattuu ilkikurinen ohjaaja, jolloin 5 viikkoa tuntuu ainakin vuodelta. Tai sitten opettaja heittäytyy hankalaksi, ei hyväksy tekemiäsi tavoitteita tai jättää saapumatta sovittuun ohjauskeskusteluun ilmoittamatta mitään. (hyvä juttu jos on jätetty ottamatta asiakkaita sen takia kun opettaja saapuu paikalle!)
Onhan näitä, tarinoita monenmoisia. Onneksi aika kultaa muistot - niin uskon.
Jo nyt muistelee nauraen sellaista tapausta, jossa opiskelukaverini oli kysellyt useaan otteeseen opintorekisteriinsä merkintää yhdestä kurssista. Kuukausien päästä taas asiaan palatessaan opettaja oli selittänyt koiran syöneen usean työn etukannen - joten hän ei tiennyt kenen tehtävistä oli kyse, eikä näin voinut laittaa suoritusmerkintää rekisteriin :)
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, minusta ainakin tuntuu että tästä tulee hyvä viikko!
Mutta viimekertaisesta olen jalostanut ajatuksiani eteenpäin. Liittyen edelleen tuohon opinahjooni siis. Jotenkin se kirvoittaa ajatuksia jos jonkinlaisia - enkä käsittääkseni ole ainut.
Perjantaina oli työkokous joka laittoi minut miettimään että mitäs sitä olenkaan oppinut tuolla koulussa, mitä valmiuksia sieltä todella olen saanut ajatellen työelämää. Ensimmäinen kavahdus oli - että raskaana olevan ja lapsen ravitsemusta meillä oli yhteensä ehkä noin kuusi tuntia. Sitä ennen oli ollut sairaanhoitajaopintoihin liittyen yleinen ravitsemuskurssi jossa taidettiin hieman sivuta ehkä kahden tunnin verran lapsen ravitsemusta.
Minun mielestä tuo tuntimäärä on melkoisen vähän. Jos vaikka vertaan sosiologian opintojaksoon, joka taisi olla laajuudeltaan 1,5op, tunteja ainakin ihan riittävästi, ja siihen lisänä vielä laaja kirjallinen tehtävä sekä sen suullinen esitys. Joku taisi joskus sanoa että onko 1op yhtäkuin noin 22h.
Voi jos olisi hyviä vapaavalintaisia opintoja joilla täydentää opintojaan niinkuin itse haluaa. Täältä voi käydä katsomassa jos kiinnostaa mitä meille tarjotaan. Tänä vuonna on ensimmäistä kertaa mielenkiintoisen kuuloinen ravitsemusneuvontakurssi, mutta tämän jättipitkän harjoittelun ohessa on hieman hankalaa suorittaa sitä. (siihen nimittäin kuului useampia lähiopetuskokonaisuuksia)
Sitä voi sitten pohtia mistä sen 15op vapaavalintaisiin itsekukin saa haalittua kasaan. Ruotsin rakennekurssiakaan ei voi käydä montaa kertaa peräkkäin. Itselläni vapaavalintaiset alkavat olla kasassa, kesätöistä sai mukavan pompsin pisteitä kasaan, kun väsäsi tavoitteet ja loppuraportin työsopimuksen liitteeksi.
Täytynee tähän väliin sanoa että olen kyllä kuullut kokemuksia muistakin amk:ista ja jokaisessa tuntuu olevan ne omat heikot lenkit. Meillä kuitenkin on mukavan verran käytäntöä jossa pääsee sitten oppimaan niitä juttuja mitä ei teoriassa ole tullut. Ja itselleni se käytäntö kyllä opettaa kaikista parhaiten.
Sitten on näitä tapauksia että käytännössäkään ei mene ihan putkeen. Sattuu ilkikurinen ohjaaja, jolloin 5 viikkoa tuntuu ainakin vuodelta. Tai sitten opettaja heittäytyy hankalaksi, ei hyväksy tekemiäsi tavoitteita tai jättää saapumatta sovittuun ohjauskeskusteluun ilmoittamatta mitään. (hyvä juttu jos on jätetty ottamatta asiakkaita sen takia kun opettaja saapuu paikalle!)
Onhan näitä, tarinoita monenmoisia. Onneksi aika kultaa muistot - niin uskon.
Jo nyt muistelee nauraen sellaista tapausta, jossa opiskelukaverini oli kysellyt useaan otteeseen opintorekisteriinsä merkintää yhdestä kurssista. Kuukausien päästä taas asiaan palatessaan opettaja oli selittänyt koiran syöneen usean työn etukannen - joten hän ei tiennyt kenen tehtävistä oli kyse, eikä näin voinut laittaa suoritusmerkintää rekisteriin :)
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa, minusta ainakin tuntuu että tästä tulee hyvä viikko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti