kiitollisuutta

"Aina sisimpääni asti olen ihme suunnaton
Sinä punoit taitavasti pienen ihmisolennon
Jo ennen syntymäänikin laskit joka minuutin
Kaikki päiväni Sinun kirjaasi kerran kirjoitettu on

Sinä muistat joka solun, kaiken piirsit tarkasti
Sinä tunnet joka polun, joka tulee eteeni
En muuta voi kuin painaa pään, jäädä ihmettelemään
Minä vaikenen, mutta tiedän sen: Olet aina kanssani... " (P.Simojoki)

Ukki, eno ja sedän vaimo, eli täti lauloivat eilen kauniisti pienen miehen alun juhlassa. Ja silmiä sai pyyhkiä kyyneleistä muutkin kuin äiti.
Meillä ollaan kiitollisia tästä kaikesta mitä on saatu. Ihana poika, oma uusi koti. Ihana perhe, äidit ja isät lähellä, sisarukset perheineen, ystävät...
Pieniä "käppi"-päisiä poikia ja hameet hulmuten juoksevia tyttöjä pihalla katsellessa mietin, että miten sitä muistaisikin olla kiitollinen aina. Liian usein se nurina ja narina mieli tunkee pintaan.

Mutta tämä päivitys jää lyhyeksi, koska me lähdetään kiitollisina katsomaan pientä serkkutyttöä ja ihanaa 2-vuotiasta serkkupoikaa. Tädin rakkaita. (tervehditään niitä aikuisiakin ;)

Loppuun vielä vähän Johanna Kurkelaa, tämän eilen lauloi samainen täti-ihminen, kiitos!

"Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella...

...Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan"