Olen miettinyt, miten suuren murheen kohdatessa omat murheet tuntuukin ihan mitättömille. Viimeisen viikon ajan olen miettinyt taas sairauksia ja kuolemaa. Miten elämä tuntuukaan epäoikeudenmukaiselle. Miksi pieneltä pojalta viedään äiti. Miksi joka toisella tuttavalla tuntuu olevan sairautta, psyykkistä tai fyysistä. (siis sille minusta tuntuu)Annetaanko ihan oikeasti jokaiselle sen verran kärsimystä, kuin itsekukin jaksaa. Miksi toinen jaksaa enemmän kuin toinen, ihan vaikka vaan kuunnella vauvan itkua?
-Niin. Miksi toisilla on oikeus valita antavatko sairaan lapsen syntyä tähän maailmaan. Toisille ei sitä mahdollisuutta anneta. Enemmän ja vähemmän sairaita lapsia syntyy, vaikka kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty, ja tervettä odotetaan... (luin aiheesta mielipidekirjoituksen ja siitä syystä olen tätäkin pohtinut)
Mutta oikeasti minun mielestä jokaisella lapsella on oikeus syntyä tänne rakastettavaksi. Ja ne pienet ihmistaimet saa aikuisetkin (ainakin minut) miettimään, miten sitä voisikaan olla aikuinenkin tyytyväinen vain niihin perustarpeisiinsa.
Kunhan on ruokaa, kuivaa vaatetta ja syliä niin elämän aurinko paistaa.
Noh. Tästähän tuli nyt ihan sillisalaatti, ei päätä eikä häntää. Isoja ajatuksia sotkettu keskenään. Mutta tällaisia minun päässä nyt vaan liikkuu, ja jollakin tavalla ne kietoutuu toisiinsa. Suuret kysymykset jäävät leijumaan ilmaan. Varmasti jonakin päivänä saan näihinkin vastauksen.
-Niin. Miksi toisilla on oikeus valita antavatko sairaan lapsen syntyä tähän maailmaan. Toisille ei sitä mahdollisuutta anneta. Enemmän ja vähemmän sairaita lapsia syntyy, vaikka kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty, ja tervettä odotetaan... (luin aiheesta mielipidekirjoituksen ja siitä syystä olen tätäkin pohtinut)
Mutta oikeasti minun mielestä jokaisella lapsella on oikeus syntyä tänne rakastettavaksi. Ja ne pienet ihmistaimet saa aikuisetkin (ainakin minut) miettimään, miten sitä voisikaan olla aikuinenkin tyytyväinen vain niihin perustarpeisiinsa.
Kunhan on ruokaa, kuivaa vaatetta ja syliä niin elämän aurinko paistaa.
Noh. Tästähän tuli nyt ihan sillisalaatti, ei päätä eikä häntää. Isoja ajatuksia sotkettu keskenään. Mutta tällaisia minun päässä nyt vaan liikkuu, ja jollakin tavalla ne kietoutuu toisiinsa. Suuret kysymykset jäävät leijumaan ilmaan. Varmasti jonakin päivänä saan näihinkin vastauksen.
4 kommenttia:
Luin myös kyseisen kirjoituksen ja se oli todella ristiriitainen raapustus. Ensin siinä surkuteltiin, että kun heille ei nyt annettu mahdollisuutta valita - kuulosti, että olisivat tehneet abortin ja sitten lopussa kuitenkin julisti, miten he nyt sentään ovat hyvä ja rakastava perhe. Olisikohan nyt kuitenkin pitänyt kirjoittaa rohkeasti siitä, mistä mieliteki (abortista) vai oliko yritys sanoa yksinkertaisesti, että miksi he eivät saaneet tilaisuutta valmistautua sairaaseen lapseen.
Yhtäkaikki, niin sitä vaan oletetaan, että syntyvä lapsi on terve, vaikka siihenkin mahdollisuuteen muka valmistuu... Joka päivä kiitän terveistä aarteista, jotka olen saanut.
Serkku
hyvä, ettei minun ymmärryksessä ole vikaa, nimittäin tuskaisena mietin luettuani sen, että olikohan se nyt sen abortin puolella vai vastaan..
missä moinen kirjoitus? Kuulostaa kiinnostavalle, olisi kiva lukea se!
-Annika
Annika, Savon Sanomissa oli, mulla hyvällä tuurilla vielä tallessa se :)
Lähetä kommentti