oppitunteja.

Olinpa tässä taas päivä muutama taakse päin oppitunneilla, joita pitivät rakkaat tätitettäväni. Lapsilta oppii nimittäin aika paljon, ja usein huomaa, että itseäänkin lapsettaisi ihan valtavasti. Kuten tänäaamuna olisin halunnut kovasti laulaa, että;

"Pieni noki poika vaan, uuninpiippuun kohoaa,
pieni noki poika vaan, ympälilleen kasselee,
pieni noki poika vaan aulinkonkin alvelee..."

(sovitus pienten poikien mukaan)

Mikä kumma se tekee aikuisesta niin aikuisen, ettei voi herra nuohoojalle laulaa luikauttaa pientä kaunista laulua. Olisin voinut vielä kehua kuinka NÄTISTI osaan laulaa. Lapset eivät säästele sanojaan, uskaltavat kehua itseäänkin ihan loputtomasti. Harvemmin kuulee aikuisten kehuvan miten hienon piirrustuksen tein, tai mitenkä osasinkaan taitavasti keittää nyt kahvit! Liian usein se on sitä ainaista valitusta miten ei nyt kyllä taaskaan mikään onnistu. Ja jos jotain pyydetään tekemään niin arvellaan "jotta tokkopa minusta siihen hommaan on..." Entä jos sanoisikin että "kyllä, minä olen paras juuri tähän hommaan". (Josta mieleeni tulikin kuinka työhaastatteluissa tai -hakemuksissa on aina niin kamalan työlästä kehua itseään, vähintäänkin se kehuminen tuntuu teennäiselle.)

En ole tullut ajatelleeksi että sukat voivat olla liian pehmeät, mutta näinkin voi olla. Ja asian voi ilmoittaa ihan tuosta nuin vaan, niinkin yksinkertaisesti että "sukat ovat liian pehmeät" mitä sitä asiaa turhaan kiertelemään. Tuota lasten suorasukaisuutta olen ihaillut monesti, ne sanoo juuri niin kuin ajattelevat - eikä asiat jää näin ollen lainkaan epäselviksi. Jos tädin hiuslakan (tai hajuveden) haju käy nenään, niin voi sanoa ihan huoletta "sinä haiset kamalalle", eihän kaikista hajuista tarvitse pitää.
Niin - ja auton takapenkille kahden turvaistuimen viereen mahtuu enää vain pienipyllyinen aikuinen, sehän on nyt sanomattakin selvää. Mutta voit vapaasti myös valita kuka on mielestäsi pienipyllyisin -ja kenet haluat viereesi istumaan, sen enempää kenenkään tunteita ajattelematta :)

Mutta, ehkä kaikista ihanin ajatus kesken lastenohjelmien 4-vuotiaalta oli;

"Täti, ihan kohtahan me mennään takasin taivaaseen."

Siinäpä pieniä suuria ajatuksia näin maanantain kunniaksi.