vuoteen 2009

tulevalta vuodelta toivon lisää lunta, että lumikengille ja metsäsuksille on käyttöä.
toivon myös että tulee vähäsateinen kevät ja kesä.
ja sitten ettei enää tarvitse lomauttaa ja irtisanoa - ei ainakaan läheisiä ja tuttuja.
ja lupaan tehdä opinnäytetyöni valmiiksi ensi vuoden aikana.
vakaasti aion saada paperit ulos koulusta myöskin.
toivon, että taloon saadaan ainakin katto päälle.

luulen, että ensi vuonna tapahtuu paljon jänniä juttuja.
odotan niitä innolla.
ja vahvasti tunnen, että vastassa on paljon vastoinkäymisiä.
-monta pitkää päivää - ehkä yötöntä yötäkin.

mutta vaihdetaan nyt ensin vanha vuosi uuteen.


Onnea Uuteen Vuoteen 2009.

Kiikkutuolissa.

Istuuduin kiikkutuoliin illan hämärtyessä, ja tulen humistessa leivinuunissa. Otin kutimeni esiin - sen kuuluisan viimeisen peukalon, joka nyt tulee siis tehtyä. Siinäpä annoin ajatukseni virrata.
Kävimme eilen nimittäin miehen mummolassa, ja siellä kaikessa rauhassa istuskellessa, auringon laskua ihastellessa mietittiin jälleen kerran, miten se maaseutu elämä voisikaan olla mukavaa, jos sitä voisi nykyään elää niinkuin vaikka mummot ovat eläneet. Olisi hevonen, muutama lehmä, jokunen possu ehkä myös, ja lampaita, sekä kanoja. Toisin sanoen eläisi melkein omavaraistaloudellisesti, kylällä olisi kuitenkin pieni kyläkauppa josta voisi hakea jotakin jos tarvitsisi, mitä ei omasta takaa ole. Kaupalle voisi talvipakkasella potkutella potkurilla. Tai sitten voisi kävellä naapuriin lainaamaan jotakin, vaikka sokeria, ja istua siellä kaikessa rauhassa jutustellen mukavia, ennenkuin palaisi taas kotiin jatkamaan siitä mihin jäi.
Eläin-listassani ensimmäisenä oli hevonen, se kulkee minun haaveissa vieläkin mukana. Minulla ei ole koskaan ollut hevosta, mutta aina olen siitä unelmoinut. Ja miten helppoa sen kanssa kaikki onkaan haaveissa. Eilen ajeltiin maaseudulla siis, ja siellä näin hevosonnea, pakkaskelissä ajoivat hevosella ja lumi pöllysi. Olisi se mukavaa jos olisi hepo, ja olisi ihan vain sillä töin että hoitaisi eläimiä, taloa ja jos lapsia olisi niin niitä myös. Illat kiikkuisin kiikussa ja neuloisin, ja aamulla heräisin aikaseen, eikä väsyttäisi yhtään - tietenkään.
Oltais pienviljelijöitä. Meillä olis paljon lanttua pellossa- ja jouluna tekisin aina omista lantuista lanttulaatikon - ja porkkanalaatikon oman pellon porkkanoista. Ja kasvaisi siellä pellossa paljon muutakin. Ja ehkäpä voisi oman possun paistaa joulukinkuksi.
Miten idyllistä elämä olisikaan. Minusta tuntuu että ihmiset ovat olleet aiemmin paljon onnelisempia kuin nykyään. Nykyään on sairautta jos jonkinlaista -mistä ei ennen ole tietty mitään. Vanhukset on hoidettu kotona - ei niitä ole terveyskeskuksen osastolle viety hoitoon - että on saanut itse huilata vähän.
Ja lapsetkin on liikkuneet enemmän - koulumatkat on hiihdetty - tai kuljettu jalan. Ei ole autokyytejä ollut.

Onhan sitä moni asia mennyt parempaan, onhan niistä autoista hyötyäkin, mutta kyllä minä olen vaan sitä mieltä että hyvin pärjättäis ilman montakin hienoa teknistä juttua.
Näissä aatoksissa palaan kutimeni pariin - ja pistän potut porisemaan sähköhellalle :)

Hyvää Joulua.

Näin sitä ollaan jo joulupäivän illassa. Vakaa aikomukseni oli käydä tänne päivittämässä joulun toivotus ennen aattoa, mutta toisin kävi. (viimeksi olen koko koneen avannut maanantaina, joten joulurauha on ollut maassa.)
Keltaisessa torpassa on siis hiljennytty joulun aikaan - aina iltaisin. Päivät olen paahtanut töissä, siellä ei oikein hiljentymisestä ole ollut tietoa. Voisin kirjoittaa pitkän pätkän jälleen hoitajan arjesta, mutta jätän väliin pidemmät sepustukset, loppujen lopuksi kuitenkin nautin työstäni - vaikka se kuinka on ristiriitaisen tuntuinen lausahdus omaan korvaankin. Jotenkin se on niin mukavan haastavaa, jatkuvasti uuden oppimista ja tässä vaiheessa tosiaan kun vielä koko ajan oppii jotain uutta ja on se ah niin mukavan rasittavaa kehittyä jatkuvasti. Kotiin tultuaan sen tuntee päässään huomatessaan satuilevansa miehelle jos jonkinlaisia juttuja joissa ei ole päätä eikä sitä häntääkään, eikä yleensä loppujen lopuksi sitä keskiötäkään - eikä edes yhtään järkevää sanaa. Ja jaloissa tuntee kuinka monesti unohti ottaa mukaansa sen mitä piti - ja haettuaan sen huomaa vielä sen yhden jutun kuitenkin puuttuvan.
Mutta hyvin on muistettu syödä - töissä ja kotona, kuten jouluun kuuluu.
Syömiseen liittyen, yksi ilta tultuani iltavuorosta halusin tehdä joulukarkkeja itse, koska niitä on tehty aina ennenkin. Sattui olemaan kermaa kaapissa, ja niinpä sitten sitä keittelin vähän lisänä maitoa ja sokeria. Sai muuten keittää ihan jonkun tovin kunnes se alkoi jähmiä. Mutta tulipa sitten hyviä nameja. Tarttuu kivasti hampaisiin.

Jotta makeaa joulua vaan, vielä sitä on jäljellä. (joulua ja toffeeta :)

töitä töitä.

Näinä aikoina, kun ihmisiä lomautetaan ja irtisanotaan sankoin määrin on varsin mieltä lämmittävää tietää etteivät sairaat lopu - vaan ne lisii - lisii ja lisii. Eikä minulta näyttäisi työt loppuvan.
Osastollakin siirrytään ehkä jo huomenna tai lauantaina siskonpeti-käytäntöön minun toimestani :D

Toisin sanoen palasin tänään töihin. Siellä minua odotti valtaisa määrä enemmän ja vähemmän sairaita ihmisiä ja aina yhtä pirteät työkaverit. Monesti mietin miten ne jaksaa - toiset vielä ihan yli hyvin, nauruksi pistetään ja työt hoituu kuin tanssi. -Siksikai ne jaksaa.

Minustakin oli mukava mennä töihin vaikka työn tahti onkin melko kiivasta. Ensimmäisen päiväni kunniaksi kunta tarjosi jouluruoan. (joo -ihan vain minun kunniaksi - kaikille kunnan työntekijöille ;) se olikin minun ensimmäinen jouluruoka tänä vuonna, ja oli hyvää - karjalanpiirakat puuttuivat vaan.

Mutta nyt menen nukkumaan, huomenna aamuksi töihin.

aikaansaannoksia

Blogissa vallinneen hiljaisen viikon aikana en minä suinkaan ole vaipunut hiljaisuuteen ja horrokseen -en.
Sen sijaan olen muuntunut moneksi.
Harjoittelu on loppu, ja huomenna viimeinen koulupäivä. Torstaina muunnun valkopukuiseksi hoitajaksi jälleen.
Mutta niistä muunnoksistani;
1) yökyläilijä ihan kahden yön verran
2) täysiaikainen lapsenvahti yhden illan verran
3) sivutoiminen lapsenvahti sen toisen illan
4) joululaulujen säestäjä
5) kauneimpien joululaulujen laulaja
6) jouluostosten tekijä
7) perässä hiihtäjä = aktiivinen oppija
8) joulun haistelija
9) porkkanalaatikon paistaja
10) kotirouva
11) tuoteselosteiden syynäri

sen verran nyt näin äkkiä mieleen tulevia. lista lähinnä nyt itselleni, ei mitenkään siis luetelleksani ansioitani - ei. vaan siksi jotten voi sanoa etten ole saanut mitään aikaiseksi.
kyllä, saan aikaan vaikka minkälaista, mutta pääasiassa sellaista pakollista vääntöä, jonka jälkeen aikaa ei jää enää sille kaikelle kivalle mitä haluaisin tehdä.
mutta, vihdoinkin huomaan olevani sinut tämän hetkisen elämän tilanteeni kanssa.
taidan olla aikuistuimassa - a p u v a.
huomaan ajattelevani että tämä on vain yksi jakso elämässä, ja tämän jälkeen minulla on ehkä aikaa toteuttaa enemmän itseäni.
olen joutunut työntämään kaikki ihanat näpertelyharrastukseni nyt syrjään koska aika ei nyt vain ole riittänyt, ja koska minulla ei ole oikein paikkaa missä näperrellä.
mutta huomisen jälkeen alkaa toivottavasti viimeinen vuosi tätä koulua, ja voi miten mukavaa onkaan että se vuosi menee nopeasti ja sitten olen ainakin jo luvannut kuorolle että harjoittelemme kahdesti viikossa - että siitä on hyvä aloittaa :D

mutta näihin tulevaisuuteen katsoviin ajatuksiin päätän nyt ja aion tulostaa VIIMEISEN opiskelu ja urasuunnitelmani!

Tule jo joulu kultainen.

Nyt se alkoi. -Joulun odotus! Olen tänävuonna hieman myöhäsytytyksellä koska minun joulunodotuksessa on ollut nyt monta kriisiä, mutta taitaa se joulu tulla sittenkin.
Se aattoillan työvuoro oli vain pieni kriisi, johon jo kerkesin sopeutua, mutta isompi kriisi on ollut joulukoristeiden kanssa. Muuttaessamme kesäkuussa jaoin omaisuuttamme sinne tänne. Ja vaikka kuinka painoin tarkkaan mielen syövereihin mihin laatikkoon mitäkin laitan, en muista enää millään mitä on missäkin. Jouluvalot kyllä löytyivät, ne olivat täällä mukana. Mutta ensinnäkin, niitä on nyt ihan liikaa. Oli kamala työ miettiä mitkä niistä on nyt ne kaikista kivoimmat, ja mitkä käy juuri tänne parhaiten. (-juu, tämä on aika tarkkaa ;) Ja muista joulukoristuksista ei ole tietoa. Ne eivät ole täällä- eli ne on porukoilla hyvässä tallessa, mutta ei voi muistaa missä laatikossa, ja niitä laatikoita on aika paljon... vaivihkaa olen sitten kaupasta katsellut uusia kivoja juttuja, haluaisin olkipukin :) tänne pikku-mökkiin se kävisi minun mielestä kivasti. Ja uusia ostoksiani perustelen sillä, että ehkä jo ensijouluna neliöitä on kolme kertaa niin paljon kuin nyt- ja sittenhän tarvitaan joulukoristeitakin kolme kertaa näin paljon! Ja sitten meille mahtuu taas joulukuusi- nyt on turha haaveilla muusta kuin ulkokuusesta (joka mulla jo on- ja jonka kaadoin ihan itse.)
Eilen paistoin pipareita, ja tein hyvää hedelmäkakkua. Nyt pitäisikin oikeastaan leipoa loppu piparitaikina, kun ensiviikolla ei ehkä kerkeä leipomaan taas. Huomeniltana on pikkujoulut, tiistaina mennään kyläilemään, ja loppuviikoksi menen ehkä majailemaan kälyseni luokse.
Sitten onkin enää ihan vähän jouluun. Pitäisi tehdä jouluostokset, pienille pojille minulla on jo lahja- enon ja sedän tytöille pitäisi jotakin pientä keksiä. Lapset kyllä on varsin mukavia lahjottavia - tytöt eritoten ihastuvat niin ikihyväksi pienistä ja kimaltavista jutuista - ja pojille vaikka uusi laulukirja - se olisi laulettu puhki jo ennen uutta vuotta :D (en ostanut pojille laulukirjaa, mutta heidän lauluharrastustaan tukeva lahja kyllä on.)
Mutta näihin mukaviin joulutunnelmiin päätän nyt, katsotaan milloinka tavataan taas ensi kerran!

viikko isomahaisia ja vauvojen eka rääkäisyjä.

No, nyt on 2 päivää äitipolilla ja 3 päivää synnytyssalissa takana, ja minun pitäisi nuiden perusteella osata sitten äitejä joskus äitiysneuvolassa neuvoa. Olisihan tuolla mennyt aikaa enemmänkin, ainaskin tuolla synnytyssalissa. Olis kerenny nähdä vähän enemmän erinmoisempia tapauksia.
Minulle ei vielä syttynyt yltiöpäinen halu jatkaa suoraan myös kätilöksi - vaikka olisihan sekin omalla tavallaan varmasti mukavaa, mutta juuri nyt KOEN, että minusta tulee terveydenhoitaja eikä muuta.
Ensimmäinen ilta oli salissa aika kuolettavan tylsä, ei tapahtunut kerrassa mitään. Mutta näin jälkikäteen ajateltuna opin sinä iltana aika paljon kätilöistä, ja kerkesin miettiä että kenetkä nuista haluaisin ehkä joskus kätilöimään itseäni, jos tarvetta ilmenee. On niissä vaan eroja. Pääsin tutustumaan nyt siihen kahvihuonepuoleen tai kansliapuoleen kätilöistä, sekä sitten joistakin siihen itse potilaanhoitajakätilöön.
Yhdestä kätilöstä pidin kovasti, olin tämän päivän hänen kanssaan, vaikea kuvailla näin kirjallisesti, mutta hän oli jo kokeneempi kätilö, ja jotenkin niin oma persoonansa, että minua ihan meinasi koko ajan hihityttää.
No, kätilöiden lisäksi näin myös kandeja - monenlaisia. Miehiä ja naisia. Ja juu, näin myös äitejä - hyvin erilaisia - kuulin heidät - ja vielä enemmän kuulin juttuja. Tapauksista mitä on käynyt. Ja niitähän riittää. Näin muutaman synnytyksen, toisen ihan kokonaan - mikä kesti hurjat 40min. Nyt tiedän mitä tehdä jos vastaanotolle tulee synnyttävä äiti. -Se vauva voi tulla syliin tuosta nuin vaan, ja jos jollekulle näin käy, niin vauva on kuivattava ja pidettävä lämpimänä. Se on kaikista tärkeintä.
Mutta imukupilla sitten ei vedellä minulta pois ainakaan yhtään mitään jos niikseen menee. Mieli voi tietysti muuttua, mutta kaikenkaikkiaan olen tässä alkanut kehittää itsestäni jo todella vaateliasta potilasta kaikinpuolin, minne sitten ikinä joudunkin hoidettavaksi.
Mutta, onhan se syntymä aika jännä juttu.
Toinen aika jännä juttu on se, miten tuolla mun keikkatyöpaikalla järjestellään asioita. Niin hyvin että ilman että itse olisin rikkaakaan ristiin laittanut minulla on nyt jouluaattona aamuvuoro. Kiltit työkaverini olivat muistaneet minun toivoneen aamua aatolle ja sitten olivat vähän vuoronvaihtoa siellä järjestelleet. Tällainen on kyllä varsin huomaavaista toimintaa :)
Mutta nyt taidan huilata luvan kanssa - 5 päivää ajanut ees taas 60 km sivunsa märässä ja pimeässä - suolavellissä. Se on jo tarpeeksi puuduttavaa minulle - toiset pitävät työmatkanaan tuota - vielä omalla autolla. Huuuh. Kaikkeenhan tottuu, mutta kyllä tämä pimeä ja märkä on kaikista tylsintä - kun pissipojan 5 litran neste ei riitä kun pari päivää vaikka kuinka säästellen käyttää.
Jep, mutta näihin tunnelmiin lisäisin oikein mallikkaan 10 pisteen pojan ensimmäisen rääkäisyn, mutta ei sattunut nauhuri matkaan sinne saliin, joten tyydymme nyt vain kuulemaan sen korvissamme!

viikonloppuja!

päivitys

Olen nähnyt synnytyksen. Jep.

Asianumero 2. jouluaattoilta onkin vapaa. Ohoh.

Mutta näistä lisää joskus kun vähän enemmän aikaa.

Mutta hengissä siis ollaan.

synnyttävä pankintäti ja muuta huspua.

hehei, tänään oli hauska, vaikkakin aika kiireinen päivä.
aamulla starttasin nelipyöräisen dieselillä eteenpäin kulkevan kulkuneuvomme klo 6.50. olin harjoittelupaikassani, äitipolilla vaille kahdeksan. aamu oli todella kankea, mutta iltapäivää kohden vetristyin. oli varsin liikuttavaa katsella 12 viikkoisia sikiöitä polskuttelemassa äitiensä vatsoissa. ja oli siinä yksi 20 viikkoinenkin, se ei enää ihan voltteja heitellyt.
siitä sitten synnytyssaliin vaatteita etsimään huomista varten - ajatukset sain mukavasti siirrettyä jo tuossa vaiheessa huomiseen siis, ja siitä sitten muutaman mutkan kautta kotiin, jonne saavuin 5 minuuttia myöhässä aikataulusta.
vähän pissipoikaan nestettä lisää - mies kuskin paikalle ja taas baanaalle.
seuraava päätepysäkki oli pankin tädin luona - saman tädin josta olen tainut aiemminkin kertoa. tämän iltainen tapaaminen oli taas astetta parempi. ( ja hauskempi, minulle ainakin - onnistuin piilottamaan tirskahdukseni yskänpuuskien sekaan -tosin minulla ei ole yskää.)
noh, kävimme sitten syömässä kaupungilla ja nauroimme - mies tyytyi pankissa vain hymyilemään - sillä pitää pokka paremmin. näin lyhykäisyydessään se meidän pankissa käyntimme; pankin johtaja tietää nyt ketä syyttää jos alkuvuodesta tulevissa keittiökalusteissa on jotain vikaa ;) 1 ½ tunnin aikana kerkesi siis tapahtua kaikkea, mutta kahvia emme juoneet. mutta kun alkaa rakentamaan kannattaa siis valita pankki jossa on mukavaa asioida :D
hilpeä tunnelma jatkui, olenhan menossa huomisillaksi ja to- ja perj.päivänä myös vielä synnytyssaliin -kärpäseksi kattoon. hilpeyttä aiheutti ehkä minun jännitys - ja se etten ole synnyttänyt -eikä miehelläkään ole vielä kokemusta synnytyksestä, mitä nyt minun hurjaakin hurjemmat koulujutut, joten emme osaa vielä suhtautua asiaan sen ansaitsemalla hartaudella ja öööö... aikuisuudella (?!) ja tosiaan, ehkäpä tämä ilta oli viimeinen, kun asialla pystyi vielä hilpeilemään. (no hilpeily nyt oli sitä että mies luetteli miten minun pitäisi kannustaa synnyttäjää, eli ei sen vakavampaa.)
huomenna siis olen toivottavasti jo kokemusta viisaampi. mutta kai sitä syntymää jännittää samallalailla kun ensimmäistä kuolleen näkemistä. syntymä ja kuolema - nehän ne on elämän alku ja loppu. aika sykähdyttäviä.
jännää päästä nyt siihen elämän alkuhetkeen kun on niitä viimeisiä henkäyksiä jo nähnyt - ja pääasiassa tähän asti kuolevia hoitanut.
hui, nyt meni vakavaksi. mutta ehkä on ihan aiheellista nyt vakavoituakin jo.
hurjasti kaikkia asioita tulee ja menee - ei ole jouten tarvinnut olla. tämä teksti nyt kuullostaa sille että MINÄ olen menossa synnyttämän, vaikka siitähän nyt siis ei ole kyse. kyllähän puhuimme kerran koulussa siitäkin mahdollisuudesta, että jos sitä ottautuu siihen synnyttäjän rooliin ja alkaa eläytyä liiaksi sitten vielä... hmh. siinä jutussa oli kyllä mukana synnyttäneitäkin, ettei ihan amatöörien hihittelyjä ollut.

mutta nyt tämä amatööri lähtee saunomaan.