jouluviikko

Niin se vaan lähestyy, joulu. Mies kantoi eilen kuusen ikkunan alle näytille, ja kelpasi minullekin. Se tuodaan siis sisään perjantaina (jos se perjantai oli se aaton aatto).
Pikkumies tuolla yskiä louskuttaa nukkuessaan, toinen ei vielä osaa odottaa joulua. Mutta se on varmaa, ettei kuusen alle mahdu juurikaan muuta, kun pikkumiehen isot paketit <3
Kinkun paisto on kuivaharjoiteltu jo niin monesti, että siitä on ihan pakko tulla hyvä. (tuli siitä viimeksikin, meni vaan aika myöhä yöhön, ennenkuin päästiin maistamaan.)
Olo on varsin rento. Ei turhaa stressiä. Saunan voisi joku päivä pestä ja lanttulaatikkoa vielä paistaa.
Joulu saa tulla!

Rauhaisaa joulun aikaa, palaan taas kun sille tuntuu.

elossa

-nimittäin täällä ollaan, elossa yhä. Vaikkakin elo on keskittynyt reilun viikon tietokoneen ulkopuoliseen elämään, mikä sinänsä on mielestäni oikein hyvä. Toisaalta se on ihme, koska kotona ollessa yleensä joka päivä tulee hetki, jolloin kyllä kerkeää hetkiseksi tietokoneelle. Mutta niin, nyt ei ole käynyt mielessäkään että aukaisisi koneen. Eikä siksi, ettenkö olisi kerennyt. (tosin ei me kyllä ihan hirveesti olla kotona oltu... krhm.)
Niin, kyllähän täällä sitä touhuakin on riittänyt...
... extempore retki kahdestaan pikkuisännän kanssa pohjoisen enolaan
... pipareita
... etelän puolen serkkuja
... synttäreitä
... ystävien trehvailuja
... tupareita
... joulukoristeita
... mummoja ja ukkeja
... askartelua
... nukuttamista
... käsityötä
... siivoamista
... vaipan vaihtoa
... shoppailua
... puheluita siskolle
... syöttämistä -ja syömistä
... uunin lämmitystä
... sohvalla rötköttämistä, miehen vieressä <3

Että aika tavallista kuitenkin. Joulun odotusta ilman joulukalenteria!
Mutta kiitollisena tästä kaikesta. palaamme jälleen.