Niin se vaan lähestyy, joulu. Mies kantoi eilen kuusen ikkunan alle näytille, ja kelpasi minullekin. Se tuodaan siis sisään perjantaina (jos se perjantai oli se aaton aatto).
Pikkumies tuolla yskiä louskuttaa nukkuessaan, toinen ei vielä osaa odottaa joulua. Mutta se on varmaa, ettei kuusen alle mahdu juurikaan muuta, kun pikkumiehen isot paketit <3
Kinkun paisto on kuivaharjoiteltu jo niin monesti, että siitä on ihan pakko tulla hyvä. (tuli siitä viimeksikin, meni vaan aika myöhä yöhön, ennenkuin päästiin maistamaan.)
Olo on varsin rento. Ei turhaa stressiä. Saunan voisi joku päivä pestä ja lanttulaatikkoa vielä paistaa.
Joulu saa tulla!
Rauhaisaa joulun aikaa, palaan taas kun sille tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti