Havahduinpas ajatukseen joulumielestä. Että mitä se oikeasti onkaan.
Käsittääkseni jotakin hyvää kuitenkin. Ehkä ihan harvinaisen hyvää.
Luulisin, että se oli sitä, kun kello oli pykälässä ja vielä jäin kuusta kannattelemaan, jotta siivoja sai käydä kopistelemassa kuusen maton. Eikä kiireen tuntua tullut siitäkään, että vielä pysähdyin juttelemaan osaston kollegan kanssa niitä näitä. Ja rappusia alas kavutessa mietin, miten se joulu ihan totta tulee myös sinne osastolle. Ja pukukopilla pukukoppikaverini vielä muisteli miten aikoinaan tykkäsi tehdä niitä jouluöitä töissä, meni aattoiltana ja lähti jouluaamuna. Oli kuulemma tunnelmaa. Sen uskon, että jouluyössä on tunnelmaa, viettipä sen sitten siellä osastolla! Ja joulumieltä on kyllä sekin, että vapaaehtoisesti on aattoillan töissä, tai sitten sen jouluyön ja tarjoaa näin jollekin muulle vapaata olla perheen kanssa.
Kyllä se joulumieli on myös sitä, että saa vapaa-aamuna herätä kiireettömästi ja katsella aamun valkenemista kaikessa rauhassa kahvikupin ja miehen seurassa. Se on vaan ihmeellisen hyvä mieli siitä, että ulkona on valkeaa ja raikasta ja sisällä tuvassa lämmintä. Tietoisuus siitä, että kohta laitetaan uuniin tulet, jotta sinne saa kinkun laittaa paistumaan. Ja sitten kuusen tuoksussa voi maistaa sitä lämmintä kinkkua... Mutta sitä ennen täytyy hakea se kuusi tuossa ihanassa pakkaskelissä, ja muistella minne se kuusen jalka tulikaan laitettua...
Joulumielellä täällä siis, oikein rauhaisaa joulun aikaa.
Käsittääkseni jotakin hyvää kuitenkin. Ehkä ihan harvinaisen hyvää.
Luulisin, että se oli sitä, kun kello oli pykälässä ja vielä jäin kuusta kannattelemaan, jotta siivoja sai käydä kopistelemassa kuusen maton. Eikä kiireen tuntua tullut siitäkään, että vielä pysähdyin juttelemaan osaston kollegan kanssa niitä näitä. Ja rappusia alas kavutessa mietin, miten se joulu ihan totta tulee myös sinne osastolle. Ja pukukopilla pukukoppikaverini vielä muisteli miten aikoinaan tykkäsi tehdä niitä jouluöitä töissä, meni aattoiltana ja lähti jouluaamuna. Oli kuulemma tunnelmaa. Sen uskon, että jouluyössä on tunnelmaa, viettipä sen sitten siellä osastolla! Ja joulumieltä on kyllä sekin, että vapaaehtoisesti on aattoillan töissä, tai sitten sen jouluyön ja tarjoaa näin jollekin muulle vapaata olla perheen kanssa.
Kyllä se joulumieli on myös sitä, että saa vapaa-aamuna herätä kiireettömästi ja katsella aamun valkenemista kaikessa rauhassa kahvikupin ja miehen seurassa. Se on vaan ihmeellisen hyvä mieli siitä, että ulkona on valkeaa ja raikasta ja sisällä tuvassa lämmintä. Tietoisuus siitä, että kohta laitetaan uuniin tulet, jotta sinne saa kinkun laittaa paistumaan. Ja sitten kuusen tuoksussa voi maistaa sitä lämmintä kinkkua... Mutta sitä ennen täytyy hakea se kuusi tuossa ihanassa pakkaskelissä, ja muistella minne se kuusen jalka tulikaan laitettua...
Joulumielellä täällä siis, oikein rauhaisaa joulun aikaa.
