paljastuksia

1. terkkari syö ranskalaisia.
voiko hän siis olla sinut itsensä kanssa? onneksi voi, vaikka toisinaan kaupan kassalla tunnen jonkun tuijottavan ostoksiani. mutta onneksi terkkari osaa syödä tervellisesti VAIKKA ne ostokset näyttävät toisinaan TOSI epätervellisille :)
tulin pitkästä aikaa tyhjään kotiin töistä. tai oikeastaan jo toisena iltana peräkkäin. ja tuskailin jälleen ruokapolitiikan kanssa (=mitä tänään syötäisiin?) yksin tuskailu on aika tylsää. ei ole ketään keneltä kysyä "mitä syötäs" parhaimmillaanhan ruoka odottaa jo valmiina kun kotiin saavun, joten ei edes tarvitse kysyä, istut vaan pöytään. mutta onneksi miehen työnantaja tietää, että vaimonkin on hyvä joskus tehdä ajatustyötä siellä kotonakin - ja silloin tällöin muistaa miestä iltavuorolla.
no niin. olin siis nälkäisenä jääkaapilla ja postikin piti oikeastaan hakea. niinpä siis nälkäisenä suuntasin vielä postille. (VIRHE) siellä tuli isompi nälkä ja ratkaisuna oli ne ranskalaiset ja lihapullat. ensikerralla teen ruoan ensin ja sitten postille. jaksan vaikka pestä sitä salaattia lisäksi :D
2. olen aika laiska.
onneksi en sentään aina. töissä esimerkiksi en haukottele juuri koskaan. (ihankun se haukottelu kertoisi laiskuudesta jotakin)
3. oikeasti minua ei edes harmita ne ranskalaiset. ne oli hyviä. ehkä näin jälkikäteen hukkasin aika paljon kallista sähköä siinä kun muutaman perunasuikaleen paistoin sopivan kuivakaksi. mutta tehty mikä tehty.
nyt sitten voi alkaa miettiä, jos jaksaisi tehdä huomiseksi ruokaa. ja välttäisi näin saman tuskailun huomenna.

aika ruokakeskeistä siis. mutta ei oteta vakavasti. nyt menen pesemään jälkiruoaksi pätkän kurkkua ja aion keittää vahvat kahvit ja lämmittää raparperipaistosta kaveriksi kahville.

seuraava luku voisikin olla sitten aiheesta miten nämä kaikki tulevat toimeen keskenään vatsassani. (ranskalaiset-lihapullat-vahva kahvi ja raparperipaistos- niin ja se kurkun pätkä :)

jotta tämmöistä.

kesä!

Täällä se on, kesä. Ihana aurinko on saanut puut vihoittamaan ja raparperin, tulppaanit ja krookukset työntämään päänsä mullasta.
Tähän aikaan vuodesta tekemistä on niin, että vaikeus on päättää mistä aloittaa. Eilen sain multasäkin tuparilahjan kylkiäisenä, ja illan vaihtuessa yöhön sitten nautiskelin lämpimästä kesäyöstä vaihtaen ensimmäisiä kesäkukkiani parempiin ruukkuihin. Ah.
Sormet ihan syyhyää... ja kynnen aluset on mustat - kuten allergioita ehkäisevällä terkkarilla kuuluukin olla :D (pesen minä kädet ennenkuin töihin menen ;)
Ja jos sade sää sattuu niin kaappien järjestelty tempaisee mukaansa ihan huomaamattaan... 2 vuotta sitten pakatuista laatikoista löytyy vaikka mitä mielenkiintoista. Ennenkaikkea VALOKUVIA. Ihania valokuvia, joihin liittyy muistoja jos jonkinlaisia. Täytyy ottaakin kamera taas ahkerammin käyttöön... ja muistaa sitten teettää niitä kuvia ihan paperikuviksi - tai suoraan kirjoiksi... ei ne koneella ole ollenkaan niin kivoja.
Mutta, täällä on uutta tupaa testattu enemmän ja vähemmän suunnitelmallisesti. Isot ja pienet pojat kävi eilen, 4-vuotias arvosteli melko selvä sanaisesti huonejärjestelyämme - lähinnä lelujen sijoituspaikkaa. Olivat kuulemma väärässä huoneessa. Juuri se toinen huone on se LEIKKIHUONE. 3-vuotias ampui leikkipistoolilla nuolia vessan oveen. Asia selvisi kun ihmettelin mitä hän on kiskovinaan ovesta pois = "nuolia, ei tullu täti ito leikä" -no hyvä, minähän kielsinkin tekemästä isoa reikää siihen oveen.
Aika inania.
Nyt ei onneksi kuulu epäilyttäviä kolahduksia tai risahduksia. Isossa talossa ne kuulostaa paljon isommille kuin pikku mokissa. (suom.huom.yksin kotona uudessa talossa illan hämärtyessä osa 1)
No niin. Tällaista siis tänne, inanaa.

pitkä matka...

...vessaan, pitkä matka keittiöön, tännehän voi ihan vaikka eksyä!
Me on siis muutettu :) oikeastaan jo jokunen aika sitten, mutta koska nyt välimatkojen kulkemiseen kuluu aikaa (niinku makuuhuoneesta aamukahville ;), niin enhän minä saa edes illan aikana konetta aukastua, saati että selviäisin tänne asti päivittämään kuulumisia.
(todellisuudessa kun nyt asutaan tässä, tulee tehtyä yhtä sun toista mielenkiintoista ja illat hurahtaa ohi vauhdilla)
mutta, kevät on alkanut hyvin, juhlavissa merkeissä, ja juhlia riittää :) onneksi ovat ihania juhlia!

kesä on ihan kohta täällä, ja töissä ainakin syksykin on puheissa koko ajan, minä en sinne asti osaa ajatella, se tulee kun on tullakseen ja aika näyttää mitä sitä sitten.

juuri nyt on hyvä näin ja tästä hetkestä nautitaan.

oma koti kullan kallis - sisältä valmis :)