oranssitakkiset osa 2.

meidät liitettiin siis kunnalliseen viemäriverkkoon. tiedettiin onneksi viemärin tulosta jo rakennusprojektiin ryhtyessämme, joten vuokrasimme kunnalta sellaisen minun mielestäni sukelluslaivan näköisen pöntön, umpisäiliön -jonne kaikki viemäristä alasvedetty on mennyt tähän saakka.
no, sitten ne kaivurit tosiaan ilmestyi ja sitä saatiin odottaa ja miettiä milloin se viemäri vihdoin saadaan. ei nimittäin ole ihan halpaa hupia tyhjennyttää tuota säiliötä. naapureilta välillä väliaikatietoa saatiin, että vasta kun maat ovat sulat.. mutta niinhän ne kaivurit sitten viime viikolla ilmestyi ikkunan taa, ja oranssitakkinen mies oven taakse kyselemään minulta vaikeita.
sukellusveneen nostivat pois, nyt se pötköttää tienvarren komistuksena.
ja työpäivän päätteeksi oranssitakkinen (se pyöreäposkinen) soittaa jälleen ovikelloa, tällä kertaa isäntä oli ovella. oli kertonut katkaisevansa aamulla meiltä tien. ja arvellut sen muutaman tunnin ottavan. eipä hätää, sehän olisi ohi siis jo 10-11 aikaan. odotin sitä SUURTA postipakettiani saapuvaksi. sille oli ihan kotiintoimitus.
ja niinhän siinä sitten kävi, kun vitsailtiin. tie oli poikki edelleen klo11, kun matkahuollon setä soittaa, että onkohan talossa ketään kotona, tulisi kaksi isoa pakettia, painoa 23kg. -no juu, kotonahan minä, vaan on tuo tie poikki... bongasin oranssitakkisten saapuneen juuri takaisin ruokatunniltaan ja ryntäsin siis kysymään, kauanko vielä kestää. se ruokatunti oli vasta alkamassa siinä pakettiauton kopissa, mutta kiljuin sen kuilun yli asiani. ja sama oranssitakkinen lupasi auliisti tuoda pakettini pihaan olipa se MITEN iso tahansa.
näin siis ilmoitin, että eikun vaan pakettia tänne. ja oranssitakkiset kantoivat paketit olallaan ovelle asti. en voinut moittia palvelusta. ja tie oli ehjä siihen, kun isäntä tuli töistä.
sain pakettini, ja pääsin kasaamaan vaunuja! :)

ps. kerrottakoon vielä se, että ei ne mitään ilmoittanu millon ei vessaa saa käyttää.
kertoivat sitten kun sitä taas SAI käyttää normaalisti...

neljäs..

..viikko sitä lomaa. ja vielä kaksi kokonaista jäljellä tätä laatua.
neljäntenä viikkona äkkäsin, että toiset puhuvat aina lomarahojen tuhlaamisesta, en ole nyt lomamatkalle pahemmin lähtenyt, joten sallin itselleni kivoja tilailuja netistä, ja nyt siis niitä odotellessa. paketteja, vähän isompaa ja pienempää!
en tiedä minne nämä viikot ovat menneet, mutta nauttinut olen ja ihmetellyt että jonnekin se aika kuluu.
tänäaamuna herättyäni raotin ihan varovasti sälekaihdinta ja onneksi tein sen varovasti, koska makuuhuoneen ikkunan takana minua tervehti varsin isokokoinen kaivuri. sillä oli myös kaksi kaveria mukana, ja jokaisessa yksi oranssitakkinen mies, ja lisäksi ihan riitävästi niitä sivusta seuraavia oranssitakkisia. viemäri on siis tulossa meille. tuskailin siinä, että kai ne ihan totta ilmoittaa silloin kun ei saa vetäistä pönttöä -ja muuta yhtä käytännönläheistä.
onnekseni yksi pyöreäposkinen oranssitakkinen soitti ovikelloa tovin päästä -ja sain purkaa huoleni hänelle. sama oranssitakkinen kävi vielä iltapäivällä kertomassa että olen aamulla täällä sitten tiettömän taipaleen päässä. kaipa tekevät tien takaisin, jos sen kerran rikkovatkin.
no joo. mutta semmoisia tänne tällä kertaa. tuli kaikki ihan pienelläkin, ja vihreitäkin pilkkua ja pistettä miten sattuu, mutta olkoon nyt vaan.

ammattiroolista

Työtoverini sanoi jäädessäni lomalle, että nyt unohda ammattirooli. Unohda, unohda ja unohda. Sitäpä siis nyt yritetään opetella, lomalle jäätyäni. Onneksi aikaa on ruhtinaallisesti. Harmi sinänsä, että esitiedoissani yliopistolliseen sairaalaan lukee "terveydenhoitaja", olisi ehkä pitänyt harrastaa pientä vilppiä ja jättää se kohta ihan vaan tyhjäksi. (nimimerkillä kerkesin oppia synnytyssalissa muutaman päivän aikana, minkälaisin ennakko-odotuksin eri ammattiryhmien edustajat otetaan synnyttämään...)
Ennen lomaa neuvolakäyntini on melko pitkälle hoideltu siinä työn ohessa, ja näin ihan omasta vapaasta tahdostani, koska se on ollut kaikille osapuolille helpompaa.
Nyt irtaannuttuani työelämästi voin ainakin yrittää mennä omana itsenäni istuskelemaan neuvolan aulaan ja odottamaan vuoroani. Tosin tarvitsen ehkä radikaalin kampaamoreissun ja mustat lasit, eikä se onnistu siitäkään huolimatta, joku tunnistaa kuitenkin "neuvolatädin". Ja parhaita tunnistajia ovat ne pienet tytöt ja pojat jotka kylälläkin tavatessa kajauttavat "minäpä TUNNEN kuka sinä olet, sinä olet se lääkäri!" -no melkein ainakin... Jep. Positiivista tässä on se, että riittääpähän ainakin niitä jututettavia tuttuja siellä neuvolan aulassa. Ja itse olen ammattini valinnut, ja päättänyt työskennellä ja asua samalla paikkakunnalla.
En siis aio todellakaan tehdä ylläolevasta ongelmaa. Ehei.
Kotona on onneksi myös ilmennyt vain pieniä ongelmia. Minulle on itsestään selvää mikä se "bakteeriviljely", "doppleri" tai "toksemia" on, enkä hoksaa, että niille voisi keksiä suomalaisemman, tai savolaisemmankin ilmaisun.
Onneksi mies ilmaisee ymmärtämättömyytensä varsin selkeäsanaisesti ja yhteinen kieli tässäkin äitiysneuvolasanastossa alkaa löytyä.
Mutta, nyt aurinko ja hillitön lumikasa oven edessä odottavat lomalaista ulkona.