Varoituksena, seuraava sisältää enemmän tai vähemmän ammatillista pohdintaa. Ja on ihan puhtaasti vain pohdintaa, eli jonkin asteista asioiden pyörittelyä.
Nimittäin tällä hurjalla 2 kuukauden työkokemuksella voin sanoa, että opiskelut antavat melkolailla vääristyneen kuvan terveydenhoitajan ammatista. Tai sitten minä olen ollut liian sinisilmäinen opiskelija. No, ehkä tuo oli liian jyrkästi sanottu, mutta kyllä se totuus valkeaa vasta työelämään astuessa.
Eräs tapaamani ihminen kertoi haaveilleensa terv.hoitajan ammatista, ja tavanneensa kirurgisella osastolla työskentelevän terveydenhoitajan. Hän oli ihmetellyt terv.hoitajalle, että miksi hän ei ole "omassa ammatissaan", vaan tekee 3 vuorotyötä sh:n tehtävissä. Th oli sanonut, että terv.hoitajan ammatti on oikeasti TOSI raskas - helpommalla pääsee osastotyössä. Minut tuo tapaus pysäytti. Mietin tosissaan että onko tämä raskasta, enhän oikeasti vielä tiedä juuri mitään ammatin vaativuudesta/raskaudesta..
Jossakin määrin uskon vahvasti siihen, että omalla persoonalla voi vaikuttaa siihen, miten raskaan työstään tekee. Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti, tai henkilökohtaisesti. Jossakin määrin tietenkin on hyvä olla vakavakin, mutta jos asioita jää märehtimään niin sitä onkin kohta semmoisessa suossa ja sieltä pääseminen on varmasti melko vaikeaa.
Siinäpä sitä onkin, kun alkaa luoda pieniä ammatillisia töppösiä omiin jalkoihinsa. Miten uhrautuva terkkari sitä haluaa olla. Tekeekö kärpäsistä härkäsiä, osaako vetää rajan oman ja "muitten" työn välille. Minkä verran tähän kaikkeen sitten vaikuttaa työryhmän paine. Uskallatko olla erillainen. Jos toiset pyrkivät täydelliseen, niin riittääkö sinulle, että pyrit vain siihen "kyllin hyvään", eli siihen mikä kyllä riittää palveluksi, mutta ei ihan tarvitse uida korvia myöten siinä liemessä.
Ja missä menee liiallisen holhouksen/huolehtimisen raja. Jokainen pitää huolen omista asioistaan, joten minkä verran minun pitää sitten huolehtia asiakkaani asioista. Miten valveutuneita nykykansalaisten odotetaan olevan. Ja voinko minä vaatia heiltä valveutumista enemmän kuin naapurihuoneen terkkari, tai vaikka naapuripitäjän terkkari.
Siinäpä sitä. Ehkä ne juuri tästä yrittivät siellä koulussa sanoa, mutta minä en vaan ymmärtänyt. Se loksahti paikalleen nyt. Tähän se ammatillisen kasvun portfolio yritti tähdätä, mutta me vaadittiin sen sijalle ansioluettelo tehtäväksi. (josta muuten olikin enemmän hyötyä, kun en sillon olisi tällaista hienoa pohdintaa ymmärtänyt)
Kyllä sitä omaa tekemistään on hyvä tarkastella.. minulle sanottiin myös että "SITTEN SINULLA EI OLE MUUTA ELÄMÄÄ KUIN TÄMÄ TYÖ". Arhgs. Kotona minulle sanottiin, että "JA MINÄHÄN PIDÄN HUOLEN, ETTÄ SITÄ MUUTA ELÄMÄÄ ON." Joo, tykkään miehestäni. Se palauttaa maan pinnalle tämmöisen liiaksi pohtimaan intoutuvan pienen terkkarin.
Ihan aikuisten oikeesti olen nyt lomalla. Otan vähän perspektiiviä työhöni konttaamalla rakennuksella, lattioita pesten. Sinne tuli muuten kalustukset :)
Vapautuneeseen tunnelmaan, palaten perusasioiden äärelle. (=runebergin torttujen leivontaan)
Nimittäin tällä hurjalla 2 kuukauden työkokemuksella voin sanoa, että opiskelut antavat melkolailla vääristyneen kuvan terveydenhoitajan ammatista. Tai sitten minä olen ollut liian sinisilmäinen opiskelija. No, ehkä tuo oli liian jyrkästi sanottu, mutta kyllä se totuus valkeaa vasta työelämään astuessa.
Eräs tapaamani ihminen kertoi haaveilleensa terv.hoitajan ammatista, ja tavanneensa kirurgisella osastolla työskentelevän terveydenhoitajan. Hän oli ihmetellyt terv.hoitajalle, että miksi hän ei ole "omassa ammatissaan", vaan tekee 3 vuorotyötä sh:n tehtävissä. Th oli sanonut, että terv.hoitajan ammatti on oikeasti TOSI raskas - helpommalla pääsee osastotyössä. Minut tuo tapaus pysäytti. Mietin tosissaan että onko tämä raskasta, enhän oikeasti vielä tiedä juuri mitään ammatin vaativuudesta/raskaudesta..
Jossakin määrin uskon vahvasti siihen, että omalla persoonalla voi vaikuttaa siihen, miten raskaan työstään tekee. Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti, tai henkilökohtaisesti. Jossakin määrin tietenkin on hyvä olla vakavakin, mutta jos asioita jää märehtimään niin sitä onkin kohta semmoisessa suossa ja sieltä pääseminen on varmasti melko vaikeaa.
Siinäpä sitä onkin, kun alkaa luoda pieniä ammatillisia töppösiä omiin jalkoihinsa. Miten uhrautuva terkkari sitä haluaa olla. Tekeekö kärpäsistä härkäsiä, osaako vetää rajan oman ja "muitten" työn välille. Minkä verran tähän kaikkeen sitten vaikuttaa työryhmän paine. Uskallatko olla erillainen. Jos toiset pyrkivät täydelliseen, niin riittääkö sinulle, että pyrit vain siihen "kyllin hyvään", eli siihen mikä kyllä riittää palveluksi, mutta ei ihan tarvitse uida korvia myöten siinä liemessä.
Ja missä menee liiallisen holhouksen/huolehtimisen raja. Jokainen pitää huolen omista asioistaan, joten minkä verran minun pitää sitten huolehtia asiakkaani asioista. Miten valveutuneita nykykansalaisten odotetaan olevan. Ja voinko minä vaatia heiltä valveutumista enemmän kuin naapurihuoneen terkkari, tai vaikka naapuripitäjän terkkari.
Siinäpä sitä. Ehkä ne juuri tästä yrittivät siellä koulussa sanoa, mutta minä en vaan ymmärtänyt. Se loksahti paikalleen nyt. Tähän se ammatillisen kasvun portfolio yritti tähdätä, mutta me vaadittiin sen sijalle ansioluettelo tehtäväksi. (josta muuten olikin enemmän hyötyä, kun en sillon olisi tällaista hienoa pohdintaa ymmärtänyt)
Kyllä sitä omaa tekemistään on hyvä tarkastella.. minulle sanottiin myös että "SITTEN SINULLA EI OLE MUUTA ELÄMÄÄ KUIN TÄMÄ TYÖ". Arhgs. Kotona minulle sanottiin, että "JA MINÄHÄN PIDÄN HUOLEN, ETTÄ SITÄ MUUTA ELÄMÄÄ ON." Joo, tykkään miehestäni. Se palauttaa maan pinnalle tämmöisen liiaksi pohtimaan intoutuvan pienen terkkarin.
Ihan aikuisten oikeesti olen nyt lomalla. Otan vähän perspektiiviä työhöni konttaamalla rakennuksella, lattioita pesten. Sinne tuli muuten kalustukset :)Vapautuneeseen tunnelmaan, palaten perusasioiden äärelle. (=runebergin torttujen leivontaan)
