Nimittäin se syksy, se meni jo. Kamerasta löytyi vain kärpässienen kuvia. Hieman huolestuttavaa, minne tämä aika oikein katoaa. En myönnä olevani kiireinen, mutta kai sitä tekemistä vaan on sitten ollut ihan tarpeeksi asti. Näkeehän sen jo blogistani, ei ole liiemmin päivityksiä tipahdellut.No mutta, nyt eletään viimeisiä päiviä leikki-terkkarina. Nimittäin vihon viimeinen harjoitteluni uhkaa loppua. Ei sillä, tämä harjoittelu saakin loppua, olen nähnyt jo työterveyshuollon salat ja uskon sen tältä erää, eikä se ole herättänyt minussa muuta kuin valtaisia haukotuksia. Paitsi, tänään olin tilakäynnillä, ja siellä NAVETASSA oli kivaa. Harmi vaan kun piti tehdä niitä muistiinpanoja, mutta onneksi kiltti agrologi-setä kertoi minulle kaikkea mielenkiintoista oheistietoa - muutakin mitä piti kirjoittaa ylös siis. Voi niitä pieniä vasikoita, ne oli aika söpöjä. Ja jotenkin se koko navetta oli niin idyllinen. (kyseessä ei ollut siis huippunykyaikainen super-hyper-robotisoitu navetta, vaan semmonen ihan tavallinen, lehmiä ehkä noin 20.) Alan ehkä illalla puhua seuraavata rakennushanketta läpi. Voi olla ettei rakennuslupaa tipu edes sisäisissä neuvotteluissa, mutta yrittää voi, ja tiedä vaikka joskus... kiva on ainakin haaveilla. Realismi on sitten ihan muuta, mutta minä olenkin enemmän semmoinen positiivari.
Tosi on, että joulu tulee jälleen. Ja näyttää sille kuin vuosi sittenkin, että se kerkeää yllättää minut. Mutta ehkä jo viikon päästä pysäytän ajan ja ryhdyn odottamaan joulua kaikessa rauhassa. Jouluvalojen laitosta se alkaa. Ja joulukortti asian pähkäilystä. Joululahja-asiaa olen jo miettinyt ihan salaa, ja miehelle olen keksinyt harvinaisen monta lahjaideaa...
Nyt taidan etsiä sen navetalle haisevan pipon ja lähteä se päässä lenkille :)
