oodi tädeille

Täti. Äidin sisko tai isän sisko. Se on se aito täti. Sitten on niitä ihan yhtä hyviä tätejä, jotka ovat ehkä äidin veljen vaimoja tai isän veljen vaimoja.
Minulla on monta tätiä, osa varsin läheisiä, ja osa jopa melko vieraita. Tädeistä on jäänyt muistoja lapsuudesta. Muistan elävästi junamatkan etelään äidin ja mummon kanssa. Matkustimme etelän tädin luo. Voi että siellä oli kaikki niin erilaista kuin kotona. Leikkipuisto oli ihan lähellä ja sinne pystyi kipaisemaan serkun kanssa noin vain!
Tätiys on avautunut minulle myös omakohtaisena kokemuksena. Syksyllä olen ollut aito täti jo 5 vuoden ajan.
Minusta on ihanaa huomata miten tätitettävillä on jo nyt mukavia muistoja tädin kanssa olemisesta. Vanhin muistaa hyvin, että tädin vanhan kodin lähellä oli leikkipuisto, jossa käytiin leikkimässä kun hän pääsi tädin luo hoitoon. Ja että tädin lelulaatikossa on se moottoripyörä.
Pienin, joka kohta täyttää 2, osaa juosta valokuvahyllyn luo ja osoittaa sieltä oikeaa kuvaa, kun kuulee kuka on tulossa käymään. Ja hän tuo tädille laulukirjan josta haluaa esittää Saku Sammakko laulun, josta osaa vasta kerto säkeen "ahaa, ahaa"-osion, mutta siitä on hyvä alkaa.
Keskimmäinen kertoo uskomattomia tarinoitaan, ja kohta sanoo että "onpa IHANA, että tulit sisälle", sillä hän oli jo kerennyt pelätä ettei täti jouda leikkimään enää sisälle.
On ne niin SOPOJA.
Tämä oodi lähti nyt ihan vain siitä, että tajusin, etten ole joutanut pitkään aikaan hoitamaan tädin virkaani. Tädin virkaa olen tähän asti hoitanut käymällä päiväsaikaan kylässä, ja joskus jopa hakemalla "hoitoon" tädin luo.
Ja ehkä parasta mitä tätinä olen tehnyt, on eräs vappu kun toisen tädin kanssa lyöttäydyttiin yhteen ja pistettiin perheen äiti ja isi tuulettumaan ja vietettiin poikien kanssa vappunaamiaisia. Ne olikin poikien, joita silloin oli kaksi, eka naamiaiset, ja varsin hauskat olikin. Ei sitä aina tarvitse hienoja nalle puh asuja, ihan vaikka nuken vaatteet kelpaa että alkuun pääsee, paljon vaan mielikuvitusta peliin niin hyvä tulee.
Katsotaan, vietetäänkö tänä vappuna naamiaisia vai kaivetaanko puroja pihalle.

Mutta Hyvää Vappua kuitenkin!

..puro sanoi puli puli

Kesä. Se on täällä ihan kohta. Nyt minustakin tuntuu jo sille. Koska rappusilla tarkenee istua paitasillaan :) ja aurinko lämmittää. Haiseekin ihan keväälle, vähän kuvottava mudan tuoksu löyhähtää tuolta jostakin rapun alta. Mutta viime syksynä kylvämäni tulppaanit kaivavat jo reittiään mullan alta. Ihan kohta puro sulaa ja alkaa pulisemaan! Jes.
Kevät on mukavaa aikaa. Silloin voi hyvällä omalla tunnolla jättää kaikki tylsät jutut tekemättä ja vaan vaikka istua vähän auringossa ja haistella ja kuulostella kesän tuloa!
Kaiken kaikkiaan nyt on ollut monta kivaa juttua. Olin nimittäin vierailemassa eräällä pienellä koululla terveydenhoitajan roolissa. Siellä oli oppilaita ehkä yhtä paljon kun minun ala-asteajan koulussa eli noin 38. Ja ennen kaikkea se, että se oli ehta ja aito kyläkoulu. Keittäjä tiesi oppilaiden asiat melkein paremmin kuin opettajat, ja voi, se keittäjä oli ihan niin kuin minun lapsuudessa :) ihana. Ja ne pienet oppillaat, nehän ne vasta ihania olivatkin. Olen tainut sanoa,ettei minusta olisi opettajaksi, mutta pienen hetken jo haaveilin olevani opettajana tuollaisessa pienessä, idyllisessä kyläkoulussa. (jonka arki todennäköisesti ei ole ihan niin ruusuista kuin se minun muistoissa ja mielikuvissa on ;)
Elämä on ihanaa, kun siitä osaa ottaa irti vaan ne ihanat osat ja nauttia niistä täysillä. Vaikka päivät joskus tuntuu melko kaoottisille, ettei tunnu oikein riittävän joka paikkaan mihin pitäisi, saati edes niihin juttuihin mihin haluaisi... mutta kuitenkin minusta tuntuu että aikaa on vaikka muille jakaa. Juuri nyt. Illalla sitä ei ehkä enää ole.
Mutta nautitaanpa nyt tästä ajan määrästä jota riittää ehkä vain seuraavan minuutin ajan, kunnes muistan että piti soittaa verotoimistoon ja moneen muuhun paikkaan...
Ennen verotoimistoon soittoa aion käydä kuitenkin vielä ihan vähän haistelemassa tätä kevättä. Viikon päästä on jo vappukin ihan lähellä.

j.k. talon katto on muuttunut pikkuhiljaa mustaksi. ja päivän aikana silmän välttäessä rakennukselle on tullut jälleen uusi kuorma tavaraa, kenenkään etukäteen ilmoittamatta.

talkoot

Talo on noussut meille talkoilla, mitä nyt kattotuolien nostoon ei ihan käsipelissä ryhdytty, siinä oli ulkopuolinen nosturimies. (ja pitihän siinä syksyllä käyttää kaivuri-putki-sähkö- ja rekkamiestä ja heitä vielä jatkossakin tarvitaan.)
Minusta on hienoa, että toisilla riittää talkoointoa. Eräs ei meille edes sukua olevan ukki-ihminen on esimerkiksi niin varsin innokas rakentaja, että hänelle saa soittaa kuulema milloin vaan, ja hän tulee jos vaan muilta talkoiltaan joutaa.

Talkoo innostus on semmoista sisäsyntyistä. En jaksa nyt miettiä mitä tuo sana tarkoittaa oikeasti, mutta minusta se kuullostaa vain hienolle juuri tuossa kohdassa.
Ihmeteltiin tässä joku ilta sota-aikaa, jolloin on talkoilla esimerkiksi rakennettu taloja sotaleskille. Se jos jokin on melkoista lähimmäisen rakkautta. Ennenhän on kyllä tehty melkein mitä vain talkoilla. Tuo talkoo kulttuuri meinaa kuihtua kokonaan. En tiedä mistä se sitten johtuu. Onko tässä meidän sukupolvessa jotakin vikaa, emmekö ole niin ahkeria työntekijöitä kuin vanhempamme. Voi olla niinkin.
Talkoita voi tietysti järjestää vähän pienemmässäkin mittakaavassa. Ettei nyt kaikkien tarvitse taloa alkaa pystyttämään sen vuoksi, että voi talkoot järjestää. Esimerkiksi pihanlakaisu talkoot keväällä lumien lähdettyä voisi olla varsin mukavat.
Mutta, talkoiden tuloksena meillä on nyt seuraavanlainen, tosin tällä hetkellä se on jo sateelta suojaan asennettu. Eli ei tuu lunta tupaan enää.


Kiitos ja kumarrus talkoolaisille tähän astisesta, työtä vielä riittää.

jättiläis pahvilaatikko

Kevään kunniaksi meillä on jo viikko rakennettu. Säätiedotuksia on seurattu tiukkaan, ja todettu että ei ne pidä paikkaansa milloinkaan. Viikko sitten piti sataa lunta monena päivänä, mutta ei satanutkaan - meidän onneksi pilvet kiersivät meidät. No, sitten sitä lunta tuli ihan niin paljon että sai putsailla kattoristikoita ja kolailla pihaa. Lunta tuli tupaan - ihan sananmukaisesti. Lunta tuli ihan noin kuvainnollisestikin. Se on kumma homma, että jos on jotain hyvää niin sitä on sitten jotain huonoakin. Mutta vastoinkäymiset on tarkoitettu voitettaviksi ja niin vain vihdoin viimein talo on harjakorkeudessaan. Ja tunne on aika hassu, kun tuota taloa katselee. Siihen joskus pitäisi muuttaa.
Enon tyttö tuumasi että teillä on hirmu iso pahvilaatikko pihalla. Ja seuraavaksi että miks teillä ei muuten oo lattiaa. Mutta seuraavaksi jo suunnittelimme missä huoneessa hän sitten voi yöpyä kun tulee enolaan yökylään. Veljen pojat kehuivat myös käyneensä meidän rakennuksella, ne onkin jo aika konkareita rakennushommissa. Tulevat sitten talkoohommiin kun lumet sulavat, vielä eilen piti lähteä äitin kanssa omaan kotiin.
Viikonloppuna tosiaan piti olla hurjan aurinkoista, mutta ei se raskinut kun eilen iltana vähän paistaa. Eipä se meitä haitannut. Kattotuolit nousivat pilvisemmässäkin säässä.
Se on varma se, että tätä pääsiäistä vielä muistellaan monissa puheissa. Lankalauantaina tehtiin tämän pikkumökin ennätys, 6 talkoomiestä ja isäntä itse vielä lisänä istuutui sopuisasti keitolle pöydän ääreen. Eikä tehnyt tiukkaa. Yhteensä meitä katon alla oli 9. Tuumittiin siinä, että miksi sitä oikeastaan pitää rakentaa nuin julmetun isoja taloja :) mahtuisihan sitä pienempäänkin.
Mutta lopuksi hieman kuvallista ilmaisua. Nyt täytyy laittaa pottukattilaa jo hellalle.

Siinä on makuuhuoneiden ikkunat.

Että semmonen mökki se.

fiilistelyä

Viikonloppu meni taas aika nopeasti, sitä ei kerennyt oikein edes huomata, vaikka se oli minulla 4 päivään asti pidennettykin. Mutta, tässä kuva sarja sunnuntai-päivältä.

(kalat toden totta ovat jäässä, ensi kerran uskon veljen poikiani)

Viimeinen kuva on rakennukselta. Nyt siellä on melkolailla erinäköistä jo. Eilen oli tullut tavaraa ihan vallan suurimmalla autolla mitä teiden päällä kulkee, ja kyllä, se oli jollakin tavalla kääntynyt meidän pihaan. Ja nyt siellä alkaa kohta varmaan olla ensimmäiset seinät jo pystyssä. Illalla pitäisi seinien olla kokonaan pystyssä. Maisema muuttuu vauhdilla.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin, nimittäin viimepäivinä olen tykännyt erityisesti tästä;

"On aina matkalla jonnekin
minne ikinä päätyykin
on puolitiessä jostain
tietää sen varsin hyvin itsekin

...

Asemalta kaikuivat
kuulutukset
kutsuna jota
pakoon ei pääse
Nousiit kyytiin kerran
olet kyydissä aina "

EGOTRIPPI: MATKUSTAJA

verkko-opiskelija

Opiskelu-urani loppumetreillä (siis tämän 4-vuotisen uran) olen pääsemässä vielä kiinni uuteen verkko-oppimisympäristöön, jota vastaan niin kovasti vielä syksyllä laitoin. En enää ihan rehellisesti sanottuna muista oliko se viime syksy, kun Moodle astui keskuuteemme, mutta silloin se kuullosti jollekin aivan hirvittävälle. (minulle se tuo jotenkin kummasti mieleen lehmän vieläkin, ehkä siksi että tuo hieno sana kuuluu lausua "MUUUUdle" :)
Koululla oli ennen tuttu ja turvallinen verkko-oppimisympäristö Verkkosalkku, jossa opiskelin minäkin muutamia vapaasti valittavia verkkokursseja. Verkossa opiskelu on mielestäni kätevää niin kauan kun kaikkea ei tarvitse lukea verkosta. Nyt olen joutunut siihen pisteeseen, että tenttimateriaali onkin vain ja ainoastaan netin syövereissä., ja siellä Moodlessa Ajattelin että tulostan materiaalin, jotta voin perinteisesti lukea sitä paperilta tehden muistiinpanoja samalla. Vaikka minulla kuinka on läppäri, kuten nykyajan opiskelijoilla on, (minulla kyllä ei ole muuta kuin tämä läppäri, ja näissä asumisoloissa tämä on jotakuinkin välttämätön) niin en näin pakkaskelillä viitsi viedä sitä ulos. (kesäkelissä tenttiin luku onnistuu ulkona myös koneelta, niin kauan kuin virtaa riittää :) Niin, siis aurinkoisella kelillä tykkäisin lukea ulkona. Joten tulostin tenttimateriaalista ensimmäisen osion, ja huomasin että hupsista keikkaa, sitä onkin 100 sivua. Päätin että kaksi muuta osiota saa jäädä netin syövereihin. Täytyy siis toivoa pilvistä ilmaa, että malttaa lukea sisällä.
Yksi ainut tentteröinen tässä keväällä, ja miten siihen lukeminen tuntuukin niin kovin vastenmieliselle. Aurinko pilkistää kutsuvasti, ja oikeastaan juuri nyt pitäisi siivota, leipoa, pestä auto, pestä pyykkiä, tiskata, siivota jääkaappi, viedä roskat, hakea posti, järjestellä vaatekaappi, tai ihan vain istua ulkona ja ihmetellä kevään tuloa!