Kylläpä on aika hurahtanut. Ja täällä pölyiset ajatukset vaihtuneet vauvan tuoksuisiin. Vaikka pölyä pölähteli enenevässä määrin ennen synnytystä. Projekti nimeltä autotalli välähteli puheissa enenevässä määrin... mutta nyt kohta kahteen viikkoon siitä ei olekaan taas puhuttu :)
Täällä on ihasteltu ja ihmetelty, tuota pientä täydellistä pakettia joka on lahjaksi saatu <3
Ehkä ammattiini liittyen pelkäsin omalle kohdalle kaiken menevän hankalimman kautta. Synnytyssalissa tippaletkuissa, synnytyksen oltua jo hyvin edennyt totesin miehelle, että ei ne ehkä enää kotiin meitä laitakaan. Johon mies tyynenä totesi, että sille se nyt vahvasti näyttää. (minä ihan totta olin varma, että tehdään turha reissu ja kotiin tullaan vielä. Mutta kotiin tultiin vasta kahtena kappaleena.)
Mietin myös minkälaisen kolauksen imetyksen puolestapuhujana itsetuntoni saa jos imetys ei itsellä onnistukaan tuosta vain.. Kun eihän se tosiaan ole mikään itsestäänselvyys, että se sujuu heti kuin rasvattu, ehei! Mutta pikkumies osottautui ammattilaiseksi touhussa.
Olin myös lähes varma, että olen vuoteen oma ainakin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Mutta ihmeen kaupalla olen päässyt itse ylös sängystä alusta alkaen ja muutenkin tämä toipuminen tuntuu ihan ihmeelle... että siitä ollaan kiitollisia!
Niin, ja edellisen päivityksen jälkeen ei kyllä kuudelta ole tarvinnut nousta... että se loppu meni varsin hyvin myös.
Tällä hetkellä hihat menee lahkeiksi ja ajatus ei muutenkaan pysy siinä missä se alun alkaen oli, mutta se kuuluu asiaan...
Ja nyt en enää viitsi oikolukea tätä, joten olkaa hyvä, ihan raakana :D
