jaksamisia

Olen miettinyt viimepäivinä jaksamista. Monesti kysytään, miten jaksat? Ja monesti siihen tulee vastattua mitä milloinkin.
Tässä yksipäivä annoin aika tyhjentävän vastauksen, ensin vastasin hieman ympäripyöreästi tyyliin "siinähän se" -johon keskusteluun osallistunut kolmas osapuoli kommentoi että "ai ihan hyvin siis?" (hän itse oli juuri kertonut olevansa enemmän ja vähemmän stressaantunut) -johonka minä tyhjensin pääni perjantaiaamuun sopien jotenkin näin: "no jos se on hyvin, että aamulla jaksaa tulla työpaikalle ja päivän täällä notkuu -ja iltapäivällä vielä selviää kotiin asti, niin sitten ihan hyvin joo."
Niinpä, mikä on sitä hyvin jaksamista. Ystävän kanssa tänään keskustelin jaksamiseen liittyen siitä, miten sitä yleensä viimeiseen pisaraan asti venytetään ja sitkutellaan ennenkuin myönnetään ettei ihan oikeasti jaksakaan. Sittenhän sitä ei ihan totta enää jaksa.
Ihmeesti sitä Ylhäältä annetaan jokaiseen päivään juuri sopivan verran sitä jaksamista ja voimaa.
Siitäpä sitä ollaan kiitollisia ja muistetaan pyytää joka aamu yhä uudelleen sitä voimaa - vaikka kuinka epätoivoiselle tuntuisi.

(en minä nyt vielä kovin epätoivoinen ole ollut, mutta kyllä se jonakin aamuna on ihan totta vie väsyttänyt - ja KEHTUUTTANUT. -kyllä, minuakin.)

Mutta lopetetaanpa tämä tällä kertaa vaikka tällaiseen lainaukseen:

"Mahdottoman teemme heti, ihmeiden tekeminen kestää hetken aikaa"

uutta vuotta 2011!

Niin vaihdettiin taas uuteen vuoteen. Minne se aika oikein katoaa, sitä ei voi kuin ihmetellä. Työtä olen tehnyt jo vuoden verran, ja edelleen tuntuu, että eilenhän aloitin -eikä ne kommentit "uudesta nuoresta vastavalmistuneesta" terkkarista paljon asiassa auta. Ei sillä, kivahan se on olla uusi -ja nuori ja melko vastavalmistunutkin olen, riippuu aina kehen vertaa mitäkin :)
Menneestä vuodesta jäi hyvä mieli. Päällimmäisenä ilman muuta mielessä muutto tähän uuteen - ja se helle kesä kun jyrättiin pihamaata tasaiseksi ja yritettiin muistaa juoda joka minuutin välein ettei ihan nuuduta. (tai, mies jyräsi, minä harasin, ei se jyrä liikahtanutkaan minulta...) Mutta oli se ihana se lämpö, ja aurinko <3>
Työssä perehdyin äitiysneuvolaan ja kyllä, alkuun olo oli varsin nuori. -ja vihreän vehreä. Mutta jostakin on aloitettava, ei uuteen työhön voi hypätä 10-vuoden työkokemuksen omaavana, ehei. Työkokemusta on kartutettava ja välillä opittava kantapäänkin kautta. Ihmeellisesti tulikokeestani selviydyin. Vastauksia vaan on osattava antaa, ja välillä tyhmyytensä tunnustettava - hankittava sitä tietoa sitten jostakin. Kiitos ihanien asiakkaiden -monta kertaa koin olevani oikealla paikalla. Toisten silmistä näkee ja äänestä kuulee, etten ihan aina onnistunut vakuuttamaan, mutta onneksi toisella kerralla kiikussa istuva imi ihan kaiken sanomani itseensä - niin että ihan alkoi välillä jo pelottaa. -Se uskoo ihan tosiaan KAIKEN mitä sanon, apua.
Mutta nyt on työkokemusta jo vuosi! Ja totisesti siitä on apua, samaten kuin elämän kokemuksesta -jota sitäkin karttuu koko ajan lisää, päivä päivältä.
Mitä sitten tämä vuosi tuo tullessaan. Muutoksia. Isompia ja pienempiä. Niitä ainakin osaan jo odottaa.
Mutta onneksi on Yksi Muuttumaton, Johon voi luottaa aina.

näillä mennään uuteen vuoteen.