väsyttääkö.

Olen monesti miettinyt, jotta saako sitä olla väsynyt, vai pitääkö jaksaa siihen kuuluisaan "tappiin" asti, tai mikä nyt onkaan... Lyhyesti ja ytimekkäästi, tottakai pitää saada olla väsynyt, ja itselleen pitää antaa lupa olla väsynyt välillä oikein toden teolla, muuten ei jaksa ei millään, jos välillä ei väsytä.

Viime aikoina olen ihmetellyt miten sitä ihminen jaksaakin. Tai ehkä että millä sitä jaksaa oikeastaan. Niin, tai jaksaako sitä sitten oikeasti ollenkaan, vai kuvitteleeko sitä jaksavansa. Onhan se myönnettävä, että vähän se rakentaminen välillä meinaa väsyttää. Mutta, tarkoitus ei ollut nyt harmitella/valitella kuinka se väsyttää (koska ei siinä oikeasti ole valittamista-tai ei siis ainakaan minulla) vaan noin niinkuin yleisesti ottaen tuoda erinäisiä päässä liikkuvia asioita jälleen ulos.
Mistä se johtuu, että toinen vaikuttaisi ainakin jaksavan paremmin kuin toinen, vaikka noin periaatteessa ainakin elämäntilanne näyttäisi päällisin puolin samalle. Tai sitten sillä paremmin jaksavalla näyttäisi olevan enemmän väsyttäviä asioita kannettavanaan kuin huonommin jaksavalla - jopa näinkin päin. Mutta todettavahan jälleen kerran on, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää. Oikeasti voi olla tosi, tosi väsynyt, vaikka sivullisena ihmetellään "miten se jaksaakin".
Ja mistä se johtuu, että väsymys kasvaa potenssiin kuusitoista ainakin sen jälkeen kun antaa väsyttää vaan. Näin se on, väsymys valtaa alaa. Kesken väsymyksen on aika hankala topakoitua.
Jokseenkin hieman hektisen elämäntilanteen omaavana olen huomannut, että kun on tarpeeksi menoa ja meininkiä, niin sitä ei kerkeä olla edes väsynyt. OHOO. Mutta sitten kun istahtaa ja antaa ajatuksillensa aikaa, niin sitä onkin aika tööt. Parempi hypätä siitä penkiltä samantien ja jatkaa hommiaan, jos ei aio alkaa väsyilemään.
Eli, olen oivaltanut sen, että vapaa-aika on sitä varten, että silloin voi tehdä semmoisia kevyitä juttuja, mistä tykkää. Sitten kun ei ole oikein säännöllisesti vapaata aikaa, niin se pätkittäinen vapaa aika menee sitten siihen väsyilyyn, ettei jaksa viettääkään vapaa-aikaa. Joo, ja sitten pitääkin taas mennä.
Onhan se aika paljon luonteesta kiinni ketä väsyttää enemmän ja ketä vähemmän. Ja kai siitä kuuluisasta sisustakin. Joskus vaan on pakko päättää, että jaksaa. Veljeä lainatakseni todeten, että "kerkeää sitä nukkua sitten haudassakin".
Niin, tai olen kuullut eräänkin kerran että "nuorena" jaksaa. Ja kai sitä on pidettävä itseäänkin vielä nuorena, ja sanoa vaan että "HYVIN JAKSAA". Niinkuin jaksaakin, ihan oikeastikin.

Mutta tämän voimalla pimeätä syksyä kohti, joka väistämättä saapuu luoksemme, sillä viikon päästä ollaan jo syyskuussa! Minulla on ainakin aurinkoa purkissa, kahdessakin. Toisen meinasin viedä rakennukselle.

"sitten kun..."

On lukemattomia asioita joita olen luvannut tehdä sitten kun koulu loppuu, sitten kun talo on valmis, sitten kun minulla on aikaa, aikaa mielin määrin. En vain tiedä onko sitä aikaa oikeasti koskaan niin mielin määrin.
Onnekseni suurin osa lupauksista on sellaisia, jotka olen tehnyt vain itselleni, joten ei haittaa niin kovasti jos olen unohtanut niistä jo osan... mutta se onkin pahempi juttu, kun en ole muistanut laittaa ylös, mikäli olen päästänyt suustani jollekin muullekin sellaisen kuuluisan jutun että SITTEN KUN. *öh. Voisiko nyt kaikki ne, joille näin olen luvannut ilmoittautua ja mielellään ilmoittaa mitä olen luvanut, jotta voin sitten alkaa lunastaa lupauksiani. Koska kovin haluaisin pitää lupaukseni. Heräsin tässä jälleen siihen todellisuuteen, että "sitten kun koulu loppuu" onkin oikeastaan jo ihan kohta. Ja mitähän kaikkea minun sitten pitikään tehdä...
Tällä hetkellä tuntuu, että minulla on tsiljoona sellaista juttua, jotka pitäisi keretä tehdä ennenkun se koulu loppuu, jotta se ylipäätään pystyy loppumaan... Eikun siis yksi kerrallaan niitä tekemään, jotta paperit kouraan saadaan. Se nyt ei vaan ihan niin helppoa ole, jos kapuloita pistetään rattaisiin muiltakin tahoilta. Siis että ihan kaikkeen en minäkään pysty vaikuttamaan.
Mutta. Talokin on ehkä vielä jonakin päivänä valmis. Ulospäin se näyttää tältä:

Melkein siis valmiille. Sisälle onkin parempi jättää katsomatta, jos haluaa elätellä toivetta siitä, että se vielä joskus valmistuu :)
Mutta, ilonaiheita on nyt paljon. Vaikkapa se, että ystävä valitsi oikein, veljen poika täyttää 5, ulkona paistaa aurinko ja viikonloppuna pidettiin lomaa. Jes. Näillä jaksaa.