mies.

Aika onnellinen olen, kun minulla on kaksi miestä.

Tällä kertaa siitä isommasta tapauksesta, jonka kanssa olen elänyt jo reilun 7 vuoden ajan.

Uuden vuoden aattona syödessäni kylmäsavustettua lohta totesin, että mies on "opettanut" minut tykkäämään monista erinäisistä asioista. Tehnyt minusta vähemmän krantun.

Ensimmäisenä kaikista mieleeni tulee kahvi. Ja ennenkaikkea musta kahvi. (en kylläkään ole juonut kahvia koskaan muuten kuin mustana.)

Luettuasi tämän listan huomaat, että minä olen aika hyvä yllytettävä, ja kyllä, mies on todella hyvä yllyttäjä. Niin sen kahvin kanssakin kävi, olin ajatellut etten tarvitse kahvia, kuten en ollut siihen asti tarvinnutkaan. Mutta niiden muutamien ensimmäisten pahvikupillisten jälkeen siitä on tullut jokapäiväinen nautinto. Vähimmäismäärä kolme kupillista päivässä. (kyllä, olen pärjännyt vähemmälläkin, mutta en edes raskausaikana kokenut kahvia kohtaan mitään ikäviä tuntemuksia, vaan pikemminkin oli hankaluuksia vähentää kofeiinin saantia. )

No, sitten on valkosipuli. En ole koskaan sitä inhonnut, mutta ei vaan ollut ennen tullut käytettyä sitä. Sen opetus kävi siis varsin kivuttomasti.

Ja jo aiemmin mainittu kylmäsavustettu lohi. Oikeastaan vasta nyt joulun seutuun totesin, että sehän on ihan hyvää. Ja voi sitä voitonriemuista ilmettä miehen kasvoilla...

Entäs sitten LIPEÄKALA. Joo! En ollut syönyt sitä eläissäni, ja oikeastaan ei minulla siitä ollut minkäänlaisia ennakkokäsityksiä, kun en missään ollut siihen tai sen hajuunkaan törmännyt. Niin vain on käynyt, että muutaman vuoden ajan meillä on tehty joulun jälkeen ruoaksi lipeäkalaa. No ei se mitään erikoista herkkua ole, mutta kyllähän sitä vaan syö. Ja minun mielestä se ei haise juuri millekään, ainakaan lämpimänä. En tiedä olenko turruttanut hajuaistini, mutta maku- ja hajuasioista on paha mennä kiistelemään...

Mies on laajentanut myös musiikkimakuani. Siitä voisi kirjoittaa ihan oman juttunsa, mutta mainitaan se nyt vaan. Tosin kyllä minulle edelleen osa on ihan liian ärreetä, että ei me ihan kaikessa yhtä mieltä olla.

Ei olla yhtä mieltä kaikissa ruoka-asioissakaan. Sienet pysyvät edelleen poissa lautaseltani. No, herkkusienet menee pienissä määrin, pizzan tai kastikkeen seassa. Tai grillattuna paksun pekonisiivun sisässä :D Ja silli. En vaan ymmärrä miten niin ei ole uusille potuille parempaa kaveria kuin silli. Minun mielestä melkeen mikä vaan on parempi kaveri.

Ja ruokajuomaksi en ota maitoa, vaikka mies edelleen jaksaa sinnikkäästi tarjota sitä säännöllisin väliajoin minulle. (joku terkkari on kertonut, että ihminen tarvitsee 10-15 maistamiskertaa, ennenkuin oppii pitämään uusista mauista...)

Sellainen mies minulla, yksinkertaisesti paras!