Kello melkein 7 aamulla ja pikkiriikkisessä keltaisessa mökissä palaa valot.
Täällä ollaan jo täydessä touhussa.
Päätin, että tänään en makoile, sitä joudan tekemään sitten vanhanakin, jos sinne asti elän.
Ajattelin laittaa tähän väliin aurinkoisen kuvan.
Nyt on ihan pilkkopimeää, mutta odotan kovasti aurinkoista päivää.
(Istun korvatulpat päässä, jotten kuulisi sateen ropinaa kattoon.)
Mutta, tuli päivästä nyt minkälainen tahansa, aion nostaa tuon hieman pölyyntyneen kirjakasani uunin päältä pöydälle ja kaivaa nivaskan tutkimusartikkeleita esiin myöskin ja ryhtyä kirjoittamaan.
Rakennus on muuten jo ns. talvikunnossa. Pitänee sitä vielä suojata, ennenkuin talvi oikeasti tulee.
Mutta mukavalle tuntuu kun ei enää tarvitse miettiä, että kerkeääkö kaiken tekemään mitä pitää, ennenkuin talvi oikeasti tulee. Kaikki tekeminen on nyt vapaaehtoista, ja vapaehtoistyötähän on paljon mukavampi tehdä kuin sitä pakollista työtä.
Ja jos ei muuta, niin minä käyn lähes joka ilta ennenkuin pimeä tulee katselemassa tulevan olohuoneemme ikkunan kohdalta, että näkyykö se järvi nyt ihan varmasti.
Ja kyllä se näkyy! (se näkyy myös makuuhuoneemme ikkunasta :)
Mutta, nyt jännityksellä odottamaan mitä minun touhutiistai tuokaan tullessaan.
Täällä ollaan jo täydessä touhussa.
Päätin, että tänään en makoile, sitä joudan tekemään sitten vanhanakin, jos sinne asti elän.
Ajattelin laittaa tähän väliin aurinkoisen kuvan.
Nyt on ihan pilkkopimeää, mutta odotan kovasti aurinkoista päivää.
(Istun korvatulpat päässä, jotten kuulisi sateen ropinaa kattoon.)
Mutta, tuli päivästä nyt minkälainen tahansa, aion nostaa tuon hieman pölyyntyneen kirjakasani uunin päältä pöydälle ja kaivaa nivaskan tutkimusartikkeleita esiin myöskin ja ryhtyä kirjoittamaan.
Rakennus on muuten jo ns. talvikunnossa. Pitänee sitä vielä suojata, ennenkuin talvi oikeasti tulee.
Mutta mukavalle tuntuu kun ei enää tarvitse miettiä, että kerkeääkö kaiken tekemään mitä pitää, ennenkuin talvi oikeasti tulee. Kaikki tekeminen on nyt vapaaehtoista, ja vapaehtoistyötähän on paljon mukavampi tehdä kuin sitä pakollista työtä.
Ja jos ei muuta, niin minä käyn lähes joka ilta ennenkuin pimeä tulee katselemassa tulevan olohuoneemme ikkunan kohdalta, että näkyykö se järvi nyt ihan varmasti.
Ja kyllä se näkyy! (se näkyy myös makuuhuoneemme ikkunasta :)
Mutta, nyt jännityksellä odottamaan mitä minun touhutiistai tuokaan tullessaan.
1 kommentti:
Miten meni rouvan touhutiistai? Ü
Tosi hienoa kuulla, että tästä alkaa teidän vapaaehtoistyömaa! ONNEA Noron asukeille!
Toivottavasti sulla on työt mennyt mukavasti..oikein että pääset lomatunnelmaan...
Lähetä kommentti