Tämä 8-16 työaika on hirmu hyvä aina aamulla, kun saa lojua sängyssä ihan jopa 7 asti, ja sitten huomata että tulee taas kamala kiire. Mutta kuitenkin joutuu aina ajoissa, koska yleensä siellä ei vielä asiakkaat ole odottamassa heti kahdeksalta. Eikä tarvitse joutua raportille jo kymmentä vaille! Mutta, iltapäivästä on aika tylsää, kun kello on melkein jo puoli viisi kun on kotona, ja ulkona pimeää. Ja ilta menee liian nopeasti - toisin sanoen en kerkeä ajatella opinnäytetyötäni.
Syytä tietysti on myös itsessäni, koska on paljon mukavampi lähteä pikku pakkaseen kunnon lenkille kuin istua koneelle miettimään miten nyt tuon lauseen kirjoittaisinkaan paremmin... Mutta uskon vakaasti että se työ siitä valmistuu ihan itsekseen! Eli tällä hetkellä ei taas ole stressiä, pois koko stressi minusta.
Tänään kävin katsomassa pieniä vauvoja ja kuuntelin hyvin pienten sydän ääniä. Voi sitä riemua kun löytää pienen pienen kaverin ja saa sen kalastettua siihen anturin ja kämmenen väliin ja tasainen naputus alkaa kuulua! Silloin voi sanoa tuntevansa onnistuneensa jossakin :)
Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
Mutta liian monesti saa kuulla miten äiti haluaisi peruuttaa koko raskauden, tai kokee oman riittämättömyytensä kun vatsassa kasvavasta pienestä on valtava huoli eikä tiedä mitä sanoa, miten helpottaa perheen tuskaa - sitä tietämättömyyden tuskaa.
Mutta, jatkan työ- ja vapaa-aika pään erottamisen opettelua. Eli työpää on siellä neuvolan pöydän nurkalla, josta se pistetään päähän kun mennään töihin ja jätetään sinne kun lähdetään.
Se vaatii opettelua.
1 kommentti:
voi että kun olisikin irtopää :)
Lähetä kommentti