pitkä matka...

...vessaan, pitkä matka keittiöön, tännehän voi ihan vaikka eksyä!
Me on siis muutettu :) oikeastaan jo jokunen aika sitten, mutta koska nyt välimatkojen kulkemiseen kuluu aikaa (niinku makuuhuoneesta aamukahville ;), niin enhän minä saa edes illan aikana konetta aukastua, saati että selviäisin tänne asti päivittämään kuulumisia.
(todellisuudessa kun nyt asutaan tässä, tulee tehtyä yhtä sun toista mielenkiintoista ja illat hurahtaa ohi vauhdilla)
mutta, kevät on alkanut hyvin, juhlavissa merkeissä, ja juhlia riittää :) onneksi ovat ihania juhlia!

kesä on ihan kohta täällä, ja töissä ainakin syksykin on puheissa koko ajan, minä en sinne asti osaa ajatella, se tulee kun on tullakseen ja aika näyttää mitä sitä sitten.

juuri nyt on hyvä näin ja tästä hetkestä nautitaan.

oma koti kullan kallis - sisältä valmis :)

silta.

Ajatukset ovat jo seuraavassa projektissa nimeltä piha.
Päästin mielikuvituksen valloilleen ja jotakin tällaista olen nyt mielessäni haaveillut :) Näin keväisin se pääsisi oikeuksiinsa, mutta kuivana kesänä olisi ehkä hieman hassu...
Olen väläytellyt myös puheissa jotakin tämän typpistä, jollekin tontin nurkalle.
Aika näyttää mitkä toteutuu ja mitkä ei :)

Mutta, se sade loppui. Taidan lähteä nuuhkimaan kevättä.

ahaa.

Koin ahaa elämyksen. Tajusin miksi aikani ei riitä oikein mihinkään vaikka minullahan pitäisi nyt olla vain sitä aikaa.
Kun minulla nyt on aikaa, niin teen myös iltatöitä - siivojaan töitä :) ne on aika mieleisiä töitä... vaikka välillä iskee toivottomuus kun siellä joku ronttasee kuraisilla saappaillaan ja saat TAAAAS pestä sen lattian. Mutta ihan kohta ovikello toimii (ellei jo toimi) ja sitten ei enää kuraisilla saappaillaan sähkömiehet sun muut rontastele. Että NIIN. Ihan aikuisten oikeasti sähkömiehet on olleet siistejä, että ei valittamista. Ainahan siitä työnteosta pientä sotkua tulee, mutta ei valittamista ole. Olen kuullut sotkuisempiakin tapauksia olleen.
Mutta niin. Loppurutistus on kova, nyt minustakin välillä tuntuu ettei siitä ihan oikeasti valmista tule, vaikka joku muu ehkä jo asuisi tuossa vaiheessa olevassa talossa! Tarkoitus olisi saada sisältä ihan viimeisen päälle valmiiksi ennenkuin muutetaan, että saa sitten oikeasti huokaista sisähommista. Ulkonahan siinä laittamista on vielä vaikka kuinka, mutta se on eri juttu se.
Ja todellisuudessahan olen muuttamisen jo aloittanut, kätevää tästä 100m päästä kantaa laatikollinen kerrallaan, sitä mukaa kun saa kaappeja puhtaaksi.
En tiedä minne aika menee, mutta kovaa kyytiä se menee. Olen miettinyt, että aikookohan se koskaan hiljentää. En tiedä tarvitseekaanko hiljentää, pääasia että hyppää itse kyytiin ja sitten sitä taas mennään!

Näitä ja oman puron solinaa odotellessa, lähtee hän tarkistamaan sen ovikellon soimisen :)
Aurinkoa ja iloa.

hups.

onpaan taas tuo aika vierähtänyt. ja vierähtää toistekin, sen tiedän.

monenlaista. tällä hetkellä ei koe tätä tietokonetta kovin tarpeelliseksi kapineeksi. on niin monta muuta juttua :)

tulen joskus ja kerron enemmän, kun sille taas tuntuu.

mutta on se tärkeää että osaa iloita pienistä jutuista.

kyllin hyvä

Varoituksena, seuraava sisältää enemmän tai vähemmän ammatillista pohdintaa. Ja on ihan puhtaasti vain pohdintaa, eli jonkin asteista asioiden pyörittelyä.
Nimittäin tällä hurjalla 2 kuukauden työkokemuksella voin sanoa, että opiskelut antavat melkolailla vääristyneen kuvan terveydenhoitajan ammatista. Tai sitten minä olen ollut liian sinisilmäinen opiskelija. No, ehkä tuo oli liian jyrkästi sanottu, mutta kyllä se totuus valkeaa vasta työelämään astuessa.
Eräs tapaamani ihminen kertoi haaveilleensa terv.hoitajan ammatista, ja tavanneensa kirurgisella osastolla työskentelevän terveydenhoitajan. Hän oli ihmetellyt terv.hoitajalle, että miksi hän ei ole "omassa ammatissaan", vaan tekee 3 vuorotyötä sh:n tehtävissä. Th oli sanonut, että terv.hoitajan ammatti on oikeasti TOSI raskas - helpommalla pääsee osastotyössä. Minut tuo tapaus pysäytti. Mietin tosissaan että onko tämä raskasta, enhän oikeasti vielä tiedä juuri mitään ammatin vaativuudesta/raskaudesta..
Jossakin määrin uskon vahvasti siihen, että omalla persoonalla voi vaikuttaa siihen, miten raskaan työstään tekee. Kaikkea ei pidä ottaa liian vakavasti, tai henkilökohtaisesti. Jossakin määrin tietenkin on hyvä olla vakavakin, mutta jos asioita jää märehtimään niin sitä onkin kohta semmoisessa suossa ja sieltä pääseminen on varmasti melko vaikeaa.
Siinäpä sitä onkin, kun alkaa luoda pieniä ammatillisia töppösiä omiin jalkoihinsa. Miten uhrautuva terkkari sitä haluaa olla. Tekeekö kärpäsistä härkäsiä, osaako vetää rajan oman ja "muitten" työn välille. Minkä verran tähän kaikkeen sitten vaikuttaa työryhmän paine. Uskallatko olla erillainen. Jos toiset pyrkivät täydelliseen, niin riittääkö sinulle, että pyrit vain siihen "kyllin hyvään", eli siihen mikä kyllä riittää palveluksi, mutta ei ihan tarvitse uida korvia myöten siinä liemessä.
Ja missä menee liiallisen holhouksen/huolehtimisen raja. Jokainen pitää huolen omista asioistaan, joten minkä verran minun pitää sitten huolehtia asiakkaani asioista. Miten valveutuneita nykykansalaisten odotetaan olevan. Ja voinko minä vaatia heiltä valveutumista enemmän kuin naapurihuoneen terkkari, tai vaikka naapuripitäjän terkkari.
Siinäpä sitä. Ehkä ne juuri tästä yrittivät siellä koulussa sanoa, mutta minä en vaan ymmärtänyt. Se loksahti paikalleen nyt. Tähän se ammatillisen kasvun portfolio yritti tähdätä, mutta me vaadittiin sen sijalle ansioluettelo tehtäväksi. (josta muuten olikin enemmän hyötyä, kun en sillon olisi tällaista hienoa pohdintaa ymmärtänyt)
Kyllä sitä omaa tekemistään on hyvä tarkastella.. minulle sanottiin myös että "SITTEN SINULLA EI OLE MUUTA ELÄMÄÄ KUIN TÄMÄ TYÖ". Arhgs. Kotona minulle sanottiin, että "JA MINÄHÄN PIDÄN HUOLEN, ETTÄ SITÄ MUUTA ELÄMÄÄ ON." Joo, tykkään miehestäni. Se palauttaa maan pinnalle tämmöisen liiaksi pohtimaan intoutuvan pienen terkkarin.

Ihan aikuisten oikeesti olen nyt lomalla. Otan vähän perspektiiviä työhöni konttaamalla rakennuksella, lattioita pesten. Sinne tuli muuten kalustukset :)
Vapautuneeseen tunnelmaan, palaten perusasioiden äärelle. (=runebergin torttujen leivontaan)